img_9188.jpg rantaniitty.jpg kesa_-_copy.jpg ketoneilikat.jpg kuurankukkia.jpg piippo ruusuruoholla.jpg riistapelto_0.jpg kosteikko.jpg viljapelto.jpg rypsipelto.jpg maisemapelto.jpg broilerinlanta_pieni.jpg img_9200_m.jpg halikonjoki_0.jpg Aneriojärvi.jpg tammihaka.jpg puiden takaa.jpg img_0709.jpg IMG_8095_m.jpg pelto.jpg
 

Ympäristökorvaukset

    Maatalouden ympäristötuen ohjelmakausi 2007-2013 loppui vuoden 2013 lopulla. Nyt elämme uutta ohjelmakautta 2014-2020.  Maatalouden ympäristötukijärjestelmä tulee muuttumaan ja jatkossa puhutaan ympäristökorvauksista. Sen valmistelu on Maa- ja metsätalousministeriön johtamana loppusuoralla, jonka jälkeen ohjelma käy hyväksymiskierroksella Valtioneuvostossa ja EU:ssa.

    Vuonna 2014 ohjelman valmistelu jatkuu ja viljelijöiden ympäristökorvaukset noudattelevat vielä vanhan ohjelmakauden kaavaa, mutta vuonna 2015 eletään uusien tukijärjestelmien kanssa.

    Järki-hanke on ollut mukana ympäristökorvauksien valmistelun alatyöryhmissä ja seuraa ympäristökorvauksien valmisteluprosessia.

     

    Tilanne

     

     

    Ympäristötuet ovat nykyisin jo lähestulkoon automaattinen osa maataloutta. Ympäristötukien tavoitteena on ympäristöarvojen ylläpito maataloudessa, mutta tukien todellisesta tehokkuudesta ollaan montaa mieltä.

    Osa ympäristötuista on ollut hyvinkin muodollista, joilla ei ole mitään vaikutuksia ympäristön tilan kohentamiseksi. Esimerkiksi ympäristötuen perustoimenpiteisiin kuuluu "luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitovelvoite", joka ei edellytä viljelijöiltä mitään käytännön toimia, niin kauan kuin pellot säilyvät viljelyssä. Tämä ei merkitse sitä, että kaikki ympäristötuet olisivat olleet tehottomia.

    Lue lisää...

    Nykyinen ympäristötukijärjestelmä pähkinänkuoressa:

    Ympäristötuki on EU-osarahoitteinen tukijärjestelmä. Vuonna 2008 ympäristötukea maksettiin yhteensä noin 303 miljoonaa euroa, mistä erityistukien osuus on noin 42 milj. euroa. EU:n rahoitusosuus ympäristötuesta on tällä ohjelmakaudella 28% (EU:n osuus siis vain alle kolmannes! ). Lue lisää MMM:n sivuilta.

    N. 90 % Suomen viljelijöistä on sitoutunut maatalouden ympäristötukeen, ja peltopinta-alastamme 95 % on ympäristötuen piirissä. Koko EU:n peltoalasta vain 23 % on jonkinlaisten ympäristötukien piirissä.

    - Ympäristötuet olleet käytössä Suomessa koko EU-jäsenyyden ajan (1995 lähtien)
    - Ympäristötukeen sitoutuneelle viljelijälle kuuluvat pakolliset kaikille yhteiset  perustoimenpiteet, sekä omalle tilalle sopivimmat lisätoimenpiteet ja vapaaehtoiset erityisympäristötuet.

    Luonto-Mytvas-raportin mukaan pakollisilla toimenpiteillä ei juurikaan ole toistaiseksi ollut vaikutusta luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, ja lisätoimenpiteidenkin osalta tilanne on heikko.

    Ympäristötuki on nykyisin osa viljelijän kiinteää tuloa. Samaan aikaan kun kritisoidaan sitä, ettei ympäristötuilla ole saatu riittävästi aikaan, tulee kuitenkin todeta, että nykyisellä systeemillä viljelijät ovat omaksuneet viljelytavat, joilla ympäristöä huomioidaan. Meillä ei ole vertailukohtaa siihen, mikä tilanne olisi 2010-luvulla ilman ympäristötukea.

    Tämän lisäksi 1990-luvun alusta ovat maatalouden  kasvihuonepäästöt vähentyneet noin 20 % - mitä ilmeisimmin ainakin osittain ympäristötukien ansiosta (lähde: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 2009).

    Viime aikoina on paljon keskusteltu siitä, tulisiko ympäristötuki kohdentaa nykyistä tehokkaammin sinne missä sitä eniten tarvittaisiin. Tutkijat tekevät kiivasta vauhtia tutkimusta päätöksenteon taustatiedoiksi. Kohdentamista on jo toteutettu monissa muissa maissa, mutta myös Suomessa: esimerkiksi fosforirikkaiden peltojen tuki "ravinnekuormituksen tehostettu vähentäminen" on käytössä vain eteläisessä Suomessa ja vain niillä lohkoilla, joissa fosforin määrä on korkea.

    Kaikissa EU:n maissa on aivan omanlaisensa ympäristötukijärjestelmät. Eri järjestelmiä ja niiden yksityiskohtia on kuvattu tässä TEHO-hankkeen raportissa.

    Lue faktat nykyisestä ympäristötuesta Maaseutuviraston (Mavi) sivuilta:
    http://www.mavi.fi/fi/index/viljelijatuet/maataloudenymparistotuki.html

    Perusympäristötuen lisäksi viljelijät voivat halutessaan hakea ympäristötuen erityistukea. Esite erityisympäristötuista.

    Kosteikkojen perustamiseksi ja perinnebiotooppien peruskunnostukseen viljelijät ja yhdistykset voivat hakea ei-tuotannollisten investointien tukea, joka vuonna 2010 on huomattavasti korkeampi kuin kahtena aiempana vuonna.


    Tavoitteet

     

     

    Ympäristötukia tulee kehittää sellaiseen suuntaan, että ne ovat

    A) helppoja toteuttaa viljelijän näkökulmasta

    B) tehokkaita ympäristön kannalta

    C) keveitä myös hallinnollisesti

    Ympäristötukien suunnittelun tavoitteeksi on asetettu myös ilmastonmuutoksen hallinta. Parhaimmillaan se voidaan toteuttaa samoilla toimenpiteillä yhdessä ravinnekuormituksen vähentämisen ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen kanssa.


    Tehtävää

     

     

    Ympäristötukijärjestelmä tulee muuttumaan ohjelmakaudella 2014-2020. 

    Tehtäviä on lyhyesti sanottuna kolme:

    1) Käydä läpi nykyisen ympäristötuen heikkoudet ja vahvuudet yksi tukimuoto kerrallaan laajana asiantuntijayhteistyönä (asiantuntijoita ovat myös aktiiviset viljelijät sekä neuvojat ja aluetason virkamiehet)

    2) Tehdä vertailua muiden maiden järjestelmiin, perehtyä erityisesti  niihin tukijärjestelmiin, jotka ovat tehokkaita ja tuloksellisia

    3) Suunnitella uusi malli laajana eri alojen yhteistyönä, ja suunnitteluprosessiin on varattava riittävästi aikaa eli työ on aloitettava välittömästi.

    Lue lisää...

    Kun tukijärjestelmää suunnitellaan, muutoksia suunnittelevien virkamiesten tulisi kuunnella aluetason virkamiehiä, joilla on pitkä käytännön kokemus ympäristötukien käsittelystä. Erityisesti sellaiset virkamiehet, jotka ovat myös viljelijöitä, tuntevat koko kentän kaikkein parhaiten. Heidän arvokas tietonsa tulisi ottaa hetimmiten käyttöön järjestelmän järkiperäistämiseksi.

    Joskus hyvinkin pienillä asioilla voitaisiin muuttaa käytäntöjä askeleen verran kevyemmiksi, jos sitä aidosti halutaan. Silloin on kuunneltava niitä, jotka asian käytännön tasolla parhaiten tuntevat.

    Vaikeuksia tulee mahdollisesti olemaan mm. käytännön työn ja ympäristönhoidollisten tavoitteiden yhdistämisessä. Pahimmillaan se mikä olisi luonnolle hyväksi, ei ole mitenkään järkevää toimintaa viljelijän näkökulmasta. Voimavarat ja rahalliset tuet tulee keskittää sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat mielekkäitä toteuttaa.

    Uudessa ympäristötukimallissa neuvonnalla on nykyistä suurempi rooli.  Sen avulla voidaan toivottavasti välttää päällekkäistä työtä, valvontaa ja useita virkamiesten maastokäyntejä.