Marko ja Peppi Laine (kuvassa omalla suojavyöhykkeellään) vastaavat Järki-hankkeen työharjoittelijan Sanna Svanbergin (Novia ammattikorkeakoulu) kysymyksiin (haastattelu tehty kesällä 2010):

K:  Paljonko tilallanne on peltoa?

V: Mikkolassa on 120 ha omaa peltoa + 20 ha vuokrattua peltoa
 

K: Mitä tilalla viljellään?

V: Tilalla viljellään syys- ja kevätvehnää, syysruista, öljykasveja, siemennurminataa sekä muita siemenviljoja. Eri lohkoilla viljeltävät kasvit vaihtelevat vuosittain olosuhteiden ja viljelykierron mukaan. Lisäksi tilan pelloista osa on luonnonhoitopeltoja ja suojavyöhykkeitä.

K: Mitä eläimiä tilallanne on?

V: Kasvatamme tilalla lampaita ja sen lisäksi meillä on metsästyskoiria ja paimenkoira

K: Mitkä ovat teidän koulutuksenne ja ammattinne?

V: Olemmet molemmat maalta kotoisin. Olemme koulutukseltamme agronomeja ja Marko on lisäksi väitellyt filosofian tohtoriksi biologiasta. Maanviljelyn ohessa Peppi toimii tutkijana MTT:llä Jokioisilla ja Marko työskentelee Hämeenlinnassa sijaitsevassa lääketieteeliseen tutkimukseen ja diagnostiikkaan erikoistuneessa yrityksessä. Maatilalla on yksi palkattu työntekijä ja myös Pepin isä auttelee kiireaikoina.

K: Kuinka kauan olette olleet maanviljelijöitä?

V: Vuodesta 2006 lähtien, jolloin ostimme tilan Pepin vanhemmilta.

K: Onko tilanne luomutila?

V: Toistaiseksi ei, sillä nykyiset viljelymetelmät ovat soveltuneet tilan tuotantosuuntaan.

K: Milloin aloititte toimenpiteet ympäristön hyväksi? Mikä oli ensimmäinen toimenpide?

V: Vuonna 2006 perustimme ensimmäiset nurmipeitteiset suojavyöhykkeet jokiuoman jyrkille rantapenkereille. 

K: Mitä ympäristötoimenpiteitä tilallanne on tehty?

V: Talviaikaista kasvipeitteisyyttä on pyritty lisäämään syysmuokkausta vähentämällä ja lisäämällä monivuotisia nurmipeltoja sekä suorakylvettäviä lohkoja. Sänki ja nurmikasvustot ovat samalla parantaneet mm. peltopyiden elinoloja. Pienpetopyyntiä peltopyykannan elvyttämiseksi on myös tehostettu.

Tilalle on myös perustettu kaksi kosteikkoa ja useita luonnonhoitopeltoja lisäämään luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Näillä viihtyvät hyvin erilaiset linnut ja nisäkkäät.

K: Mitä ympäristötuen lisätoimenpiteitä olette valinneet? Miksi juuri ne?

V: Olemme valinneet seuraavat kolme lisätoimenpidettä:

1) Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys (30%), vaikka käytännössä tilan pelloista usein yli puolet on syysviljoja, nurmia tai muokkaamatonta sänkeä. Syysviljojen viljely tasaa työhuippuja ja pienentää riskiä menettää satoa luonnon ääriolosuhteista johtuen, koska erilaisilla viljelymuodoilla on erilainen kasvurytmi. Talviaikainen eroosio on mielestämme yksi merkittävimmistä ympäristöriskeistä tilallamme.

2) Olemme valinneet myös viljelyn monipuolistamisen, koska eri kasvilajien vuorotteleminen lohkoilla auttaa kasvitautien ja tuholaisten sekä rikkakasviongelmien hallinnassa. Eri viljelykasvien menestyminen vaihtelee vuosittain, joten monipuolistaminen pienentää riskejä ja työt jakaantuvat tasaisemmin.

3) Typpilannoituksen tarkentamisen valitsimme, koska haluamme lannoittaa kasvien tarpeen mukaisesti antamalla kasveille sadon vaatimat tuotantopanokset.

K: Ovatko ympäristötuen perustoimenpiteet ja lisätoimenpiteet mielestänne helppoja toteuttaa käytännössä?

V: Käytännössä ne eivät ole mahdottomia, mutta vievät aikaa sekä vaativat huolellista suunnittelua ja kirjanpitoa, jotta kaikki säännöt, vaatimukset ja aikarajoitteet tulevat huomioitua.

Joskus luonnonoloista johtuen joudutaan tekemään muutoksia viljelysuunnitelmaan. Silloin voi tulla ongelmia riittävän viljelykierron ja sopivien prosentuaalisten pinta-alojen kanssa. Esimerkiksi sopivaan nurmialaan vaikuttavat monet säännöt. Monivuotiset nurmipellot pysyvät ainakin kaksi vuotta lohkolla, nurmipeitteisiin suojavyöhykkeisiin sitoudutaan 5 tai 10 vuodeksi,  talviaikaista kasvipeitteisyyttä tulee olla yli 30%, luonnonhoitopeltoja voi olla 15%, mutta pysyvää nurmea enintään 10% koko pinta-alasta.  Ja nämäkin ohjeet tai niissä huomioitavat alat ovat vaihtuneet välillä, joten tarkkana on oltava ja toisinaan kyseltävä neuvoakin.

K: Tilanne alueelle on rakennettu kosteikkoja. Millaisia ne ovat?

V: Tällä hetkellä tilalla on kaksi kosteikkoa. Toinen on vanha kasteluallas, joka on muutettu laajemmaksi kosteikkoalueeksi yhteistyössä naapuritilan kanssa. Kosteikon hoitotoimenpiteisiin ei ole haettu tukea. Toinen kosteikko on pienimuotoisempi monivaikutteinen kosteikko LUMO-alueella, jonka hoitotoimenpiteisiin saadaan erityisympäristötukea.

K: Tiedättekö, kuinka paljon ravinteita teidän kosteikkonne pidättävät?

V: Ravinteiden pidätyskykyä ei ole tutkittu, mutta ne on kuitenkin suunniteltu virallisten mitoitusvaatimusten mukaan ja uskomme ravinteiden ja kiintoaineksen jäävän niihin.

K:Onko kosteikko houkutellut lintuja tai muita eläimiä?

V: Kosteikoilla pesii sorsalintuja ja siellä käy mm. joutsenia, hanhia ja kurkia. Kesällä 2010 toisella kosteikolla oli myös kettupentue.

K: Onko tilalla jotain uhanalaisia tai harvinaisia kasveja tai lintuja?

V: Tilan mailla pesii luontainen peltopyykanta. Kesällä 2010 on 30 vuoden tauon jälkeen havaittu ruisrääkkä. Petolinnuista mm. tuulihaukkoja näkyy usein.

K: Miksi lähditte mukaan hankkeeseen?

V: Halusimme maatilamme toimissa ottaa huomioon Itämeren tilan ja tehdä omalta osalta jotain sen parantamiseksi. Järki-hankkeeseen lähdimme mukaan, koska tarvitsimme apua kosteikon ja monimuotoisuuskohteiden suunnitteluun ja tukien hakemiseen.

Baltic Sea Action Summitiin lähdimme mukaan, koska halusimme tuoda esille, että yksittäiset viljelijätkin voivat tehdä ja tekevät ympäristön ja Itämeren hyväksi toimenpiteitä.

K: Miten yksittäiset projektit lähtivät käyntiin?  Esim. kosteikon tekemisessä WWF oli mukana, miten se yhteistyö alkoi?

V: Järki-hankkeen Eija Hagelbergin kautta saimme kuulla, että WWF etsii paikkoja yhteistyössä viljelijöiden kanssa toteutettaville kosteikoille. Ilman WWF:n apua kosteikon suunnittelu ja rakentaminen olisi ollut paljon hitaampaa ja monimutkaisempaa.

K: Kuinka paljon luonnonhoitopeltoja teillä on ja minkä tyyppisiä?

V: Tilalla on yhteensä noin 7 ha erilaisia luonnonhoitopeltoja. Reilut 3 ha on monivuotista nurmipeltoa ja saman verran riista- ja niittykasveilla kylvettyä monimuotoisuuspeltoa.

K: Kuinka paljon olette saaneet apua? Esim. WWF/Järki-hanke

V: Olemme saaneet käytännön apua suunnittelussa, papereiden täytössä ja toteutuksessa sekä kannustavaa palautetta ja hyödyllisiä yhteystietoja.

K: Selviääkö teidän mielestänne viljelijä yksin, jollei ole projektia taustalla?

V: Selviää, mutta ilman projektista saatavaa apua asiat olisivat työläämpiä ja hankalampia.

K: Miksi ympäristöasiat kiinnostavat teitä?

V: Suurin osa viljelijöistä haluaisi jättää maatilansa paremmassa kunnossa seuraaville sukupolville. Ympäristöasiat kiinnostavat luonnostaan, koska elämme luonnon keskellä ja tilamme on osa luontoa. Silloin kun aloitimme viljelemään vuonna 2006, Itämeren tila oli paljon esillä tiedotusvälineissä ja viljelijät leimattiin syyllisiksi Itämeren tilaan. Yritämme toimillamme vähentää Itämeren kuormitusta.

K: Onko ollut työlästä toteuttaa eri toimenpiteitä?

V: Paperityöt ja suunnittelu ovat olleet suhteellisen aikaa vieviä.

K: Oletteko tyytyväisiä tehtyihin toimenpiteisiin?

V: Olemme tyytyväisiä, vaikka erilaisista kokeiluista on tullut sadonmenetyksiäkin, mutta matkan varrella on pyritty oppimaan tehdyistä virheistä. Ympäristötoimenpiteet ovat antaneet myös paljon muuta sillä suojavyöhykkeellä on ilahduttavan monipuolinen niittykasvisto ja siten olemme saaneet hienon maiseman ja virkistysalueen.

K: Mitä olette suunnitellut tekevänne jatkossa?

V: Vuonna 2011 on suunnitteilla lisää suojavyöhyke- ja LUMO-alueita. Metsään on suunnitteilla suojelualue. Jatkossa olisi tarkoitus laiduntaa myös pellon ja metsän reunavyöhykkeellä ja mahdollisesti tehdä uusia kosteikkoja.

K: Ovatko aikaisemmat kokemukset innostaneet jatkamaan? Onko työ ollut palkitsevaa?

V: Kyllä. Muiden ihmisten innostuminen omalla tilalla tehdyistä asioista, hyvä palaute ja onnistumisen kokemukset luonnon hyväksi tehdystä työstä ovat innostaneet edelleen.

K: Mikä olisi voinut mennä paremmin? Mitä muuttaisitte systeemissä?

V: Byrokratia tukiasioissa on liian vaikeaa ja hidasta. Monimutkaiset säännöt latistavat intoa sitoutua hankkeisiin. Pahimmillaan hyväkin idea voi jäädä toteutumatta. Tarvitaan ennen kaikkea selkeyttä ohjeisiin, kohtuutta vaatimuksiin ja kannustavia neovojia opastamaan. Ehkä vähitellen asenteetkin sitten muuttuvat.

Mikkolan tilan lammasaitojen sähkö on peräisin aurinkoenergiasta.