Tehomaatalouden aikakaudella 1900-luvulla luonnon monimuotoisuus sai väistyä tuotannon tehostamisen alta, silloin koko termi ei ollut käytössä - eikä sitä silloin vielä tarvittukaan. 1900-luvun lopulla herättiin lajiston köyhtymiseen, ja ympäristötukia alettiin suunnata vesiensuojelun lisäksi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Maatalouden ympäristötukien avulla ei kuitenkaan ole saavutettu  niitä tavoitteita, joita järjestelmälle on asetettu.

MYTVAS-raportin tulokset

Vuonna 2008 valmistui MYTVAS-tutkimuksen loppuraportti Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle (toim. Kuussaari, Heliölä, Tiainen ja Helenius). Loppuraportin perusteella maatalouden perus- ja lisätoimenpiteet ovat olleet riittämättömiä maatalousluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi, saati sen lisäämiseksi. Ympäristötuen perustoimenpiteisiin ei sisälly yhtäkään merkittävästi luonnon monimuotoisuutta edistävää toimenpidettä.

Raportin mukaan sen sijaan erityisympäristötuet (etenkin perinnebiotooppien hoito) ovat toimiva tukimuoto, mutta niiden osuus ympäristötuista on vain 13 %. Syy siihen on todenäköisesti ainakin osittain erityisympäristötukien hakuun liittyvä byrokratia, joka on niin kankeaa, että monet viljelijät jättävät tukea hakematta ja toimenpiteitä tekemättä, etenkin jos hoidettavat alueet ovat pieniä. Myös tukien valvonta koetaan suurena arkielämästä irrallisena peikkona - silloinkin, kun viljelijä parhaansa mukaan yrittää toimia oikein.

Viljelijöillä ei aina ole suoraa tarvetta luonnonhoitotöille, ellei kyseessä ole esim. suuri karjatila, joka tarvitsee laitumia. Sopivia luonnonhoitotöitä voitaisiin kyllä enemmänkin suunnitella viljelijän ja nykymaatalouden näkökulmasta katsoen. Riistanhoito on tästä hyvä esimerkki. Suomen yli 300 000 metsästäjästä noin 40 % omistaa maata, ja monet metsästäjät ovatkin merkittäviä maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä.

Maatalouden luonnon monimuotoisuutta edistettäessä on erotettava pelloilla tehtävät toimenpiteet ja niiden ulkopuolella tehtävät toimenpiteet. Pelloilla tehtävät toimenpiteet koskettavat kaikkia viljelijöitä, kun taas ulkopuoliset toimenpiteet, kuten perinnebiotooppien tai puusaarekkeiden hoito, ovat enemmän viljelijän omiin intresseihin perustuvia toimenpiteitä. Suurilla karjatiloilla pellon ulkopuolisilla alueilla voi kuitenkin olla merkittävää taloudellistakin painoarvoa.

Toimenpiteet voivat parhaimmillaan edistää luonnon monimuotoisuutta, vähentää ravinnekuormitusta ja vielä tarjota uusia virkistyskäyttömuotoja ja lisätä maiseman monimuotoisuutta. Kaikkea harvoin voi kerralla saada, mutta sopivilla valinnoilla hyödyt voivat olla todella moninaiset.

Yhteiseurooppalainen päämäärä on ollut edetä kohti vuoden 2010 tavoitteita mm. toimeenpanemalla kaikki lait ja sopimukset, joilla monimuotoisuuden vähenemistä yritetään pysäyttää. Euroopan unioni on sitoutunut tarkistamaan omien ohjelmiensa sisältöä niin, että nekin tukevat tavoitetta.

Vuosi 2010 on menossa. Vuosi on YK:n biodiversiteettivuosi. Onko tavoite Countdown 2010 saavutettu Suomessa tai muissa maissa? Tälle sivulle tulee lisää tietoa asiasta vuoden 2010 mittaan.

Suomen tavoitteet

Suomen maatalouden tavoitteet luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi pyritään toteuttamaan ympäristötukien ja varsinkin erityisympäristötukien kautta. Mikäli toimenpiteet eivät  ole toimivia tai tuet houkuttelevia, viljelijät eivät niitä valitse niin laajasti kuin olisi tarvetta.

Hanke- ja maataloustukien byrokratia syövät  tekijöiden intoa ja energiaa. Tarvitaan nopeampia rahoituskanavia tavoitteiden toteutumiseksi. Esim. Leader-tuet ja erityisympäristötuet ovat vuosien saatossa muuttuneet niin kankeiksi, että niitä ei enää uskalleta käyttää kuten ennen. Virheiden pelko on kasvanut suureksi peikoksi, vaikka toimenpiteet pyritäänkin tekemään täysin oikein. 

Tukijärjestelmiä (mm. ymp.tuet ja Leader-tuet) tulee pikaisesti yksinkertaistaa, mikä ei helppo tehtävä tule olemaan.

Jatkossa on tärkeää suunnata entistä enemmän ympäristötukea luonnon monimuotoisuutta edistäviin toimenpiteisiin pelloilla. Näitä voivat olla mm. suorakylvö, luonnohoitopellot, kerääjäkasvien käyttö, avo-ojien säilyttäminen ja laidunnus. Ne kaikki vaativat vielä täsmennyksiä.

Peltojen ulkopuolella tehtäviä toimenpiteitä, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta, ovat mm. luonnonlaidunten käyttö (perinnebiotoopit ym.), perinnebiotooppien niitto ja reunavyöhykkeiden hoito. Maatalousympäristön luonnonhoidossa tulisi nykyistä enemmän suosia riistanhoidon menetelmiä, koska samoissa elinympäristöissä viihtyvät riistaeläinten lisäksi muutkin maatalouden lajit. Esim. peltopyylle tarkoitetuista toimenpiteistä hyötyvät myös monet muut lajit. Luonnon- ja riistanhoitosäätiö on laatinut Peltopyyn kannanhoito-oppaan, jossa toimenpiteitä on yksinkertaisesti esitetty.

Luonnon monimuotoisuus on saanut omat sivut, joilta löytyy faktatietoa. Katso www.luonnontila.fi