Tämä kartta esittelee Mikkolan tilan maa- ja metsätalousalueita vuonna 2010. Kartasta selviää, mitä valintoja tilalla on kyseisenä vuonna tehty. Eri vuosina eri peltolohkoilla kasvaa eri lajeja. Klikkaamalla lohkoa saat lisätietoa esimerkiksi seuraavista:
Syysruis
Siemenkaura
Syysvehnä
Kevätvehnä
Suorakylvetty syysvehnä
Ohra
Rypsi
Siemennurminata
Luonnonhoitopellot
Suojavyöhyke ja peltopyyt
Suunnitteilla oleva suojavyöhyke
Lumoalue
Suunnitteilla oleva lumoalue
Kosteikko
Talousmetsä ja suojelumetsä
Talouskeskus
Laidunnus
Luonnontilainen joutomaa
Mikkolan tila ja sitoutuminen ympäristötukeen
Kuten yli 90 % suomalaisista maatiloista, myös Mikkolan tila on sitoutunut ympäristötuen perustukeen. Ympäristötuen perustuki on kasvinviljelytiloilla 93 € / hehtaari ja kotieläintiloilla 107 € / hehtaari. Lisätietoa ympäristötuen sitoumusehdoista ja kaikkien toimenpiteiden vaatimuksista löytyy Mavin eli Maaseutuviraston nettisivuilta.
Tilalla tulee sääntöjen mukaan noudattaa alla lueteltuja ympäristötuen perustoimenpiteitä:
- Viljelyn ympäristönsuojelun suunnittelu ja seuranta
- Luonnonhoitopellot (vapaaehtoinen, max. 15 % tilan ympäristötukikelpoisesta peltoalasta)
- Peltokasvien lannoitus
- Puutarhakasvien lannoitus (puutarhatiloja koskeva)
- Pientareet ja suojakaistat
- Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito
Näiden lisäksi viljelijän on tehtävä ympäristötuen lisätoimenpiteitä, joita on vuonna 2007 listasta voinut valita itselleen sopivimpia 1-4 kpl. Näitä ovat:
- Vähennetty lannoitus
- Typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveilla
- Ravinnetaseet
- Lannan levitys kasvukaudella
- Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus
- Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys (vain A- ja B-tukialueilla sijaitseville pelloille)
- Peltojen tehostettu talviaikainen kasvipeitteisyys (vain A- ja B-tukialueilla sijaitseville pelloille)
- Viljelyn monipuolistaminen (vain A- ja B-tukialueilla sijaitseville pelloille)
- Laajaperäinen nurmituotanto (vain A- ja B-tukialueilla sijaitseville pelloille)
- Kerääjäkasvien viljely (vain A- ja B-tukialueilla sijaitseville pelloille)
Mikkolan tila on valinnut näistä kolme:
1) Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys - peltolohkojen kokonaispinta-alasta pidettävä kasvukauden ulkopuolella kasvien tai sängen peittämänä vähintään 30%
2) Viljelyn monipuolistaminen
3) Typpilannoituksen tarkentaminen
Ympäristötukia hakevan viljelijän on perehdyttävä lukuisiin sääntöihin, rajoituksiin ja vaatimuksiin. Tukien hakuoppaita päivitetään vuosittain ja lisäksi on erilaisia täydentäviä ehtoja ja erikoistukien ohjeita joita pitää noudattaa. Kaikkien pinta-alojen, prosenttien, päivämäärien ym. muistaminen ja yhteensovitteleminen on joskus tuskastuttavaa.
Ohra
Suomessa ohraa viljellään noin 540 00 hehtaarilla. Rehuohraa viljellään koko Suomessa ja mallasohraa Etelä-Suomessa. Ohra menee pääasiassa rehuksi. Vajaa 20% sadosta menee oluen raaka-aineeksi mallasteollisuuteen.
Kevätvehnä
Suomessa viljellään sekä kevät- että syysvehnää. Kevätvehnää viljellään noin 90 000 ha vuodessa ja syysvehnää 25 000 ha vuodessa. Vehnää voi viljellä vain Etelä-Suomessa, kevätvehnää hieman pohjoisempana kuin syysvehnää. Syysvehnä kylvetään syksyllä, yleensä syyskuun alussa. Se talvehtii orasasteella ja sen sato korjataan seuraavan vuoden syksyllä, joten sen on oltava lajikkeeltaan hyvin talvenkestävä. Kevätvehnä kylvetään keväällä heti, kun maa sen sallii ja korjataan saman vuoden syksyllä. Onnistuessaan syysvehnä tuottaa suuremman sadon, koska se on pellolla valmiina aloittamaan kasvunsa heti kun lumet ovat sulaneet ja kasvukausi alkanut. Vehnästä korjataan siemensato, joka käytetään pääasiassa leipäviljaksi. Leipäviljaksi kelpaamaton osa käytetään eläinten rehuksi.
Kosteikko
Kosteikkoja rakennetaan, koska luonnollisia tulva-alueita ei enää ole. Veden virratessa kosteikon läpi kiintoaines ja siihen sitoutuneet ravinteet vajoavat kosteikon pohjalle ja sitä kautta ravinnekuormitus vähenee. Kosteikot tarjoavat elinympäristön monille kasvi- ja eläinlajeille.Mikkolan tilalle on rakennettu kaksi kosteikkoa, toinen syksyllä 2009 ja toinen 2010. Tämän kosteikon rakennutti WWF vuonna 2009 ja se toimii mallikosteikkona.
Kosteikon valuma-alue on n. 25 hehtaaria, josta peltoa on noin 80 %. Kosteikon pinta-ala on 0,45 hehtaaria, joka on 1,8 % valuma-alueen pinta-alasta. Kosteikon mitoittaminen on tärkeää, jotta kosteikko todella pidättäisi ravinteita. Valuma-alueella tarkoitetaan koko sitä maa-aluetta, josta sadevedet laskevat kosteikon padon kohdalle. Tämän kosteikon mitat kävisivät myös kosteikkojen rakentamistukeen eli ns. ei-tuotannollisten investointien tukeen.
Luonnonhoitonurmi
Luonnonhoitopeltoja on kahdenlaista; monivuotinen nurmipelto ja monimuotoisuuspellot. Monimuotoisuuspeltoja on kolmea erilaista; niittykasveilla, riistakasveilla tai maisemakasveilla kylvettyä. Monivuotisella nurmipellolla pyritään vähentämään eroosiota ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä, parantamaan maan rakennetta ja koostumusta ja edistämään luonnon monimuotoisuutta. Niillä kasvaa pääasiassa erilaisia heiniä. Monimuotoisuuspelloilla pyritään lisäämään luonnon monimuotoisuutta, edistämään luonnonvaraisten lajien elinolosuhteita ja tarjoamaan luonnonvaraisille eläimille ravintoa, lisääntymis- ja suojapaikkoja peltoympäristössä sekä monipuolistaa maisemaa. Monimuotoisuuspelloille kylvetään kasvilajeja: maisemapellolle esim. hunajakukkaa, riistapellolle rehukaalia ja niittypellolle päivänkakkaraa.
Mikkolan tilalla on noin 7 hehtaaria erilaisia luonnonhoitopeltoja.
Kevätvehnä
Suomessa viljellään sekä kevät- että syysvehnää. Kevätvehnää viljellään noin 90 000 ha vuodessa ja syysvehnää 25 000 ha vuodessa. Vehnää voi viljellä vain Etelä-Suomessa, kevätvehnää hieman pohjoisempana kuin syysvehnää. Syysvehnä kylvetään syksyllä, yleensä syyskuun alussa. Se talvehtii orasasteella ja sen sato korjataan seuraavan vuoden syksyllä, joten sen on oltava lajikkeeltaan hyvin talvenkestävä. Kevätvehnä kylvetään keväällä heti, kun maa sen sallii ja korjataan saman vuoden syksyllä. Onnistuessaan syysvehnä tuottaa suuremman sadon, koska se on pellolla valmiina aloittamaan kasvunsa heti kun lumet ovat sulaneet ja kasvukausi alkanut. Vehnästä korjataan siemensato, joka käytetään pääasiassa leipäviljaksi. Leipäviljaksi kelpaamaton osa käytetään eläinten rehuksi.Kevätvehnä
Suomessa viljellään sekä kevät- että syysvehnää. Kevätvehnää viljellään noin 90 000 ha vuodessa ja syysvehnää 25 000 ha vuodessa. Vehnää voi viljellä vain Etelä-Suomessa, kevätvehnää hieman pohjoisempana kuin syysvehnää. Syysvehnä kylvetään syksyllä, yleensä syyskuun alussa. Se talvehtii orasasteella ja sen sato korjataan seuraavan vuoden syksyllä, joten sen on oltava lajikkeeltaan hyvin talvenkestävä. Kevätvehnä kylvetään keväällä heti, kun maa sen sallii ja korjataan saman vuoden syksyllä. Onnistuessaan syysvehnä tuottaa suuremman sadon, koska se on pellolla valmiina aloittamaan kasvunsa heti kun lumet ovat sulaneet ja kasvukausi alkanut. Vehnästä korjataan siemensato, joka käytetään pääasiassa leipäviljaksi. Leipäviljaksi kelpaamaton osa käytetään eläinten rehuksi.
© T. VoeklerSiemennurminata
Nurminataa käytetään rehukasvina useissa nurmiseoksissa. Nurmet ovat monivuotisia kasvustoja, joita uusitaan muokkaamalla ja kylvämällä vain 3-5 vuoden välein. Nurmipellot ovatkin vihreitä ympäri vuoden ja monivuotisen kasvuston juuret mureuttavat maata ja lisäävät maan orgaanista ainesta.Suunnitteilla oleva suojavyöhyke
Joen varren jyrkille rinteille jatketaan suojavyöhykkeitä. Erityisympäristötuen hakua on kaavailtu keväälle 2011, jolloin tuki astuu voimaan 1.10.2011 ja jatkuu siitä viisi vuotta eteenpäin. Suojavyöhykettä tulee hoitaa joko laiduntamalla sopivalla eläinmäärällä tai niittämällä + keräämällä niitetty heinämassa pois alueelta.
Suojavyöhykkeiden perustamisen eräs positiivinen lisäarvo on siinä, että viljeltävän lohkon muoto paranee samalla: suojavyöhykkeen pellon puoleinen reuna voidaan vetää viivasuoraksi. Mutkittelevien joenvarsirinteiden pitäminen viljelyssä vie aikaa huomattavasti enemmän kuin tasaisen suorareunaisen pellon viljely.
Suorakylvetty syysvehnä
Suorakylvössä siemenet kylvetään muokkaamattomaan maahan eli suoraan edellisen kasvuston sänkeen. Vähentämällä maan muokkausta pyritään vähentämään kustannuksia ja työaikaa sekä suojelemaan maaperää ja ympäristöä. Yksi suorakylvön eduista on pienempi eroosio verrattuna muokattuun maahan. Haittapuolina voi olla heikompi orastuminen ja epätasaisemmat kasvustot, etenkin jos pellolla on runsaasti edellisen kasvin olkijätettä. Muokkaamattomilla pelloilla ongelmana voivat olla myös runsastuvat monivuotiset rikkakasvit (etenkin heinämäiset rikat). Rikkakasviongelmien takia suorakylvöpeltoja joudutaan usein ruiskuttamaan herbisideillä, etenkin glyfosaatin käyttö voi lisääntyä.Suunnitteilla oleva lumoalue
Lumo = Luonnon monimuotoisuus
Tälle joenvarren reuna-alueelle on kaavailtu lumo-erityisympäristötuen hakua keväälle 2011, jolloin tuki astuisi voimaan 1.10.2011 ja olisi siitä viisi vuotta eteenpäin voimassa. Alue on heinävaltaista, osittain pusikoitunutta maa-aluetta veden ja peltolohkon välissä. Laidunnus sopii tämänkaltaiselle alueelle erinomaisesti hoitomuodoksi. Lumo-alue tullaan liittämään samaan laitumeen suojavyöhykkeillä sijaitsevien lammaslaidunten kanssa. Täten saadaan järkevän kokoisia ja -muotoisia laidunalueita, ja pienet yksittäisetkin luonnontilaiset ranta-alueet voidaan saada mukaan laitumeen. Silloin aidat voidaan rakentaa suoremmiksi, jolloin niistä saadaan myös kestävämpiä ja pitävämpiä.
Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen on maatalouden ympäristötuen erityistuki, jonka avulla voidaan perustaa tai ylläpitää uhanalaisille ja vähentyneille lajeille elinympäristöjä, ruokailu-, pesintä- ja muuttoalueita. Toimenpiteet voivat olla raivaus, niitto, laidunnus ja muu maiseman siistiminen sekä pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, monimuotoisuuskaistojen perustaminen pellolle tai peltosaarekkeiden hoitaminen. Luonnon monimuotoisuutta voi edistää myös esimerkiksi perustamalla luonnonhoitopeltoja tai hoitamalla perinnebiotooppeja.
Suojavyöhyke
Suojavyöhyke on nurmikaista viljellyn pellon ja järven, joen tai ojan välissä. Se vähentää ravinteiden ja maa-aineksen pääsyä vesistöihin. Suojavyöhykkeillä on muitakin hyviä ympäristövaikutuksia: ne lisäävät peltomaalla luonnon monimuotoisuutta ja monipuolistavat maisemakuvaa.
Mikkolan tilalla on suojavyöhykkeitä yli kilometrin matkalla joen varsilla olevilla pelloilla. Suojavyöhykkeitä hoidetaan tilalla sekä laiduntavilla lampailla että niittämällä ja korjaamalla heinä. Laidunpainetta tulee tarkkailla, että eläinmäärä on riittävä pitämään kasvillisuuden kurissa, mutta niin ettei ylilaidunnusta ja alueen kulumista tapahdu. Lampaita saa olla suojavyöhykkeellä vain n. 10 lammasta hehtaarilla. Lampaille ei saa antaa lisäruokaa suojavyöhykkeelle, mutta niille viedään vettä ja sopivia kivennäisiä.
Peltopyykanta on pienentynyt elinympäristöjen vähentyessä. Peltopyy on avomaan lintu, mutta sen on myös löydettävä suojaa, jota tarjoaa matala pensaikko ja korkea ruohokasvusto tai sänki. Peltopyy suosii paikkoja, joista se saa sekä ravintoa että suojapaikan. Peltopyyn ravinto koostuu siemenistä, niin viljan kuin rikkakasvienkin, vihannasta talvella sekä kesäaikaan selkärangattomista eläimistä.
Syysvehnä
Suomessa viljellään sekä kevät- että syysvehnää. Kevätvehnää viljellään noin 90 000 ha vuodessa ja syysvehnää 25 000 ha vuodessa. Vehnää voi viljellä vain Etelä-Suomessa, kevätvehnää hieman pohjoisempana kuin syysvehnää. Syysvehnä kylvetään syksyllä, yleensä syyskuun alussa. Se talvehtii orasasteella ja sen sato korjataan seuraavan vuoden syksyllä, joten sen on oltava lajikkeeltaan hyvin talvenkestävä. Kevätvehnä kylvetään keväällä heti, kun maa sen sallii ja korjataan saman vuoden syksyllä. Onnistuessaan syysvehnä tuottaa suuremman sadon, koska se on pellolla valmiina aloittamaan kasvunsa heti kun lumet ovat sulaneet ja kasvukausi alkanut. Vehnästä korjataan siemensato, joka käytetään pääasiassa leipäviljaksi. Leipäviljaksi kelpaamaton osa käytetään eläinten rehuksi.
Lumoalue
LUMO = Luonnonmonimuotoisuus
Tämä ranta-alue Purilanjoen varressa on vuoteen 2009 asti ollut luonnontilaista joutomaata, jota tiettävästi on laidunnettu joskus menneinä vuosikymmeninä. Alue on pusikoitunut: lepät, pajut ja koivut ovat vallanneet maata itselleen. Alueelle haettiin lumo-erityisympäristötukea vuonna 2009, jonka jälkeen alue liitettiin viereisen suojavyöhykkeen kanssa saman lammasaidan sisään, ja kesästä 2010 lähtien ovat lampaat laiduntaneet tätä aluekokonaisuutta, johon kuuluu nykyisin tämä lumoalue, suojavyöhyke sekä pieni puustoinen saareke.
Tälle lohkolle rakennettiin lisäksi pieni mutta vesiensuojelullisesti toimiva kosteikko talvella 2010. Kosteikon rakennutti WWF ja se tehtiin kaivamalla ja patoamalla. Kosteikko sijaitsee nyt lammaslaitumen keskellä. Alue, johon kosteikko kaivettiin, oli aiemmin hyvin märkää ja hankalakulkuista aluetta. Mahdollisesti alueen muut osat kuivaavat ajan saatossa, kun vesi sijaitsee nyt hallitummin allasalueella. Kosteikkojen ja laidunten mosaiikit ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokkaita alueita, joita voidaan nykyisin toteuttaa maatalouden ympäristötuen voimin.
"Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen" on maatalouden ympäristötuen erityistuki, jonka avulla voidaan perustaa tai ylläpitää uhanalaisille ja vähentyneille lajeille elinympäristöjä, ruokailu-, pesintä- ja muuttoalueita. Toimenpiteet voivat olla raivaus, niitto, laidunnus ja muu maiseman siistiminen sekä pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, monimuotoisuuskaistojen perustaminen pellolle tai peltosaarekkeiden hoitaminen. Tuen saamisen edellytyksenä on tarkka hoitosuunnitelma ja kustannusarvio sekä ELY-keskuksen joskus useitakin kuukausia kestävä päätösprosessi. Luonnon monimuotoisuutta voi edistää myös esimerkiksi perustamalla luonnonhoitopeltoja ja hoitamalla perinnebiotooppeja.
Vanhan omenatarha
Mikkolan tilalla lampaat ovat laiduntaneet vuodesta 2009 lähtien. Päärakennuksen takana puutarhassa on ollut joskus suuri omenatarha. Nykyään alue toimii laitumena ja siellä on vielä joitakin vanhoja puita jäljellä, mm. yksi päärynäpuu.
Luonnonlaidunten, luonnonhoitopeltojen, suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen laiduntaminen kannattaa, lannoittamattomilla laitumilla voidaan samanaikaisesti vähentää ravinnekuormitusta ja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Lampaat ja muut laiduntavat eläimet sopivat erityisen hyvin maastoltaan epätasaisille tai muuten vaikeakulkuisille alueille niiton sijaan. Vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta on erityisen tärkeää, että laiduneläinten määrä mitoitetaan rehun määrään ja ettei eläimille anneta lisärehua. Laiduntavien eläinten ei tarvitse olla omia vaan niitä voi etsiä esimerkiksi laidunpankin kautta.
Lammaslaidun
Luonnonlaidunten, luonnonhoitopeltojen, suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen laiduntaminen kannattaa, lannoittamattomilla laitumilla voidaan samanaikaisesti vähentää ravinnekuormitusta ja lisätä luonnon monimuotoisuutta. Lampaat ja muut laiduntavat eläimet sopivat erityisen hyvin maastoltaan epätasaisille tai muuten vaikeakulkuisille alueille niiton sijaan. Vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta on erityisen tärkeää, että laiduneläinten määrä mitoitetaan rehun määrään ja ettei eläimille anneta lisärehua. Laiduntavien eläinten ei tarvitse olla omia vaan niitä voi etsiä esimerkiksi laidunpankin kautta.
Laidunpankki
Mikkolan tilalla lampaat ovat laiduntaneet vuodesta 2009 lähtien. Pihassa on laidunalueella myös vanha koivikko ja pieni lampi.
Rypsi
Suomessa rypsiä viljellään 72 000 hehtaarilla. Rypsin viljelyalue on Etelä- ja Keski-Suomi. Rypsin satona korjataan siemenet. Ne sisältävät öljyä noin 40 % ja valkuaista noin 20 % ja rypsi onkin Suomen tärkein öljykasvi. Siemenestä puristettava öljy käytetään elintarvikkeisiin. öljyn puristamisen jälkeen jää jäljelle valkuaispitoinen rouhe, jota käytetään eläinten rehuna. Rypsin viljely tuo myös monimuotoisuutta maisemaan ja toimii tärkeänä mesikasvina pölyttäjille.
Metsät ja Metso-ohjelma
Metsätalous on tärkeä osa Mikkolan tilan toimintaa. Suurin osa metsistä on ns. talousmetsää. jota hoidetaan ja kaadetaan tarpeen mukaan Metsäkeskuksen tekemän Metsäsuunnitelman ehdotusten perusteella.
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmalla eli nk. METSO-ohjelmalla yksityinen metsänomistaja voi turvata metsänsä monimuotoisuutta. Metsänomistaja voi halutessan tarjota metsäänsä suojeltavaksi, jonka jälkeen arvioidaan, kuinka arvokas elinympäristö metsä on eliölajeille. Jos metsä hyväksytään METSO-kohteeksi, valtio korvaa metsänomistajalle puuntuotannon tulonmenetyksiä ja luonnonhoidosta aiheutuvia kustannuksia.
Suojavyöhyke
Suojavyöhyke on keskimäärin 15 metriä leveä nurmikaista viljellyn pellon ja järven, joen tai ojan välissä. Se vähentää ravinteiden ja maa-aineksen pääsyä vesistöihin. Suojavyöhykkeillä on muitakin hyviä ympäristövaikutuksia: ne lisäävät peltomaalla luonnon monimuotoisuutta ja monipuolistavat maisemakuvaa.
Mikkolan tilalla on suojavyöhykkeitä yli kilometrin matkalla joen varsilla olevilla pelloilla. Tätä suojavyöhykettä hoidetaan laiduntamalla lampailla. Saman laidunkokonaisuuteen kuuluu myös kaksi lumoaluetta, joista toisessa on pieni kosteikko sisällä. Tällä lohkojen yhdistämisellä on saatu aikaan käytännöllinen suuri laidun.
Suojavyöhykkeen perustamista ja hoitamista varten voi saada erityisympäristötukea, max. 450 € / hehtaari vuodessa. Suojavyöhykkeitä hoidetaan Mikkolan tilalla sekä laiduntavilla lampailla että niittämällä ja korjaamalla heinä. Laidunpainetta tulee tarkkailla, että eläinmäärä on riittävä pitämään kasvillisuuden kurissa, mutta niin, ettei ylilaidunnusta ja alueen kulumista tapahdu. Lampaita saa olla suojavyöhykkeillä vain n. 10 lammasta hehtaarilla. Lampaille ei saa antaa lisäruokaa suojavyöhykkeelle eikä lumoalueelle, mutta niille viedään vettä ja sopivia kivennäisiä. Kun eläimet ovat syöneet laitumen tyhjäksi, ne tulee siirtää alueelta pois, mutta voidaan tuoda esim. syyskesällä alueelle uudelleen, mikäli heinä on kasvanut riittävästi ja ruokaa on taas tarjolla.
Monimuotoisuusniitty
Luonnonhoitopeltoja on kahdenlaista; monivuotinen nurmipelto ja monimuotoisuuspellot. Monimuotoisuuspeltoja on kolmea erilaista; niittykasveilla, riistakasveilla tai maisemakasveilla kylvettyä. Monivuotisella nurmipellolla pyritään vähentämään eroosiota ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä, parantamaan maan rakennetta ja koostumusta ja edistämään luonnon monimuotoisuutta. Niillä kasvaa pääasiassa erilaisia heiniä. Monimuotoisuuspelloilla pyritään lisäämään luonnon monimuotoisuutta, edistämään luonnonvaraisten lajien elinolosuhteita ja tarjoamaan luonnonvaraisille eläimille ravintoa, lisääntymis- ja suojapaikkoja peltoympäristössä sekä monipuolistaa maisemaa. Monimuotoisuuspelloille kylvetään kasvilajeja: maisemapellolle esim. hunajakukkaa, riistapellolle rehukaalia ja niittypellolle päivänkakkaraa.
Mikkolan tilalla on noin 7 hehtaaria erilaisia luonnonhoitopeltoja.
Kevätvehnä
Suomessa viljellään sekä kevät- että syysvehnää. Kevätvehnää viljellään noin 90 000 ha vuodessa ja syysvehnää 25 000 ha vuodessa. Vehnää voi viljellä vain Etelä-Suomessa, kevätvehnää hieman pohjoisempana kuin syysvehnää. Syysvehnä kylvetään syksyllä, yleensä syyskuun alussa. Se talvehtii orasasteella ja sen sato korjataan seuraavan vuoden syksyllä, joten sen on oltava lajikkeeltaan hyvin talvenkestävä. Kevätvehnä kylvetään keväällä heti, kun maa sen sallii ja korjataan saman vuoden syksyllä. Onnistuessaan syysvehnä tuottaa suuremman sadon, koska se on pellolla valmiina aloittamaan kasvunsa heti kun lumet ovat sulaneet ja kasvukausi alkanut. Vehnästä korjataan siemensato, joka käytetään pääasiassa leipäviljaksi. Leipäviljaksi kelpaamaton osa käytetään eläinten rehuksi.
Siemennurminata
Nurminataa käytetään rehukasvina useissa nurmiseoksissa. Nurmet ovat monivuotisia kasvustoja, joita uusitaan muokkaamalla ja kylvämällä vain 3-5 vuoden välein. Nurmipellot ovatkin vihreitä ympäri vuoden ja monivuotisen kasvuston juuret mureuttavat maata ja lisäävät maan orgaanista ainesta.
Siemenkaura
Suomessa viljellään vuosittain kauraa noin 370 000 hehtaarilla maanlaajuisesti, mutta eniten Etelä- ja Keski-Suomessa. Kaurasta korjataan siemensato. Sato menee pääasiassa lehmien, hevosten sekä lampaiden rehuksi ja jonkin verran sadosta menee ihmisten ravinnoksi. Olkia voidaan käyttää rehuksi ja kotieläinten kuivikkeina. 'Puhdaskaura' on ainoa kotimainen viljakasvi, jota keliaakikot voivat käyttää.
kuva Mikko Alhainen
Riistapelto
Luonnonhoitopeltoja on kahdenlaista; monivuotinen nurmipelto ja monimuotoisuuspellot. Monimuotoisuuspeltoja on kolmea erilaista; niittykasveilla, riistakasveilla tai maisemakasveilla kylvettyä. Monivuotisella nurmipellolla pyritään vähentämään eroosiota ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä, parantamaan maan rakennetta ja koostumusta ja edistämään luonnon monimuotoisuutta. Niillä kasvaa pääasiassa erilaisia heiniä. Monimuotoisuuspelloilla pyritään lisäämään luonnon monimuotoisuutta, edistämään luonnonvaraisten lajien elinolosuhteita ja tarjoamaan luonnonvaraisille eläimille ravintoa, lisääntymis- ja suojapaikkoja peltoympäristössä sekä monipuolistaa maisemaa. Monimuotoisuuspelloille kylvetään erilaisia kasvilajeja: maisemapellolle esim. hunajakukkaa, riistapellolle rehukaalia ja niittypellolle päivänkakkaraa.
Mikkolan tilalla on noin 7 hehtaaria erilaisia luonnonhoitopeltoja. Riistapellolla kasvoi 2010 herne-, kaura-, timotei- ja apilaseos. Monimuotoisuusniityn perustamiseen käytettiin valmista niittysiemenseosta.
Syysruis
Ruista viljellään vain Etelä-Suomessa ja kaikki Suomessa viljeltävä ruis on syysruista. Suomessa viljellään sitä noin 30 000 hehtaarilla. Rukiista korjataan siemensato, joka käytetään pääasiassa ihmisten ruuaksi. Ruis toiseksi tärkein leipäviljamme.
Lumoalue
LUMO = Luonnonmonimuotoisuus
Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen on maatalouden ympäristötuen erityistuki, jonka avulla voidaan perustaa tai ylläpitää uhanalaisille ja vähentyneille lajeille elinympäristöjä, ruokailu-, pesintä- ja muuttoalueita. Toimenpiteet voivat olla raivaus, niitto, laidunnus ja muu maiseman siistiminen sekä pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, monimuotoisuuskaistojen perustaminen pellolle tai peltosaarekkeiden hoitaminen. Luonnonmonimuotoisuutta voi edistää myös esimerkiksi perustamalla luonnonhoitopellon tai perinnebiotooppien hoidolla.
Lumoalue
LUMO = Luonnonmonimuotoisuus
Tämä puustoinen saareke sijaitsee Mikkolan tilan suojavyöhykelohkon sisällä. Se on vuoteen 2009 asti ollut luonnontilaista joutomaata, jota tiettävästi on laidunnettu joskus menneinä vuosikymmeninä. Saareke on maisemallisesti kaunis, siinä on hakamaisia piirteitä. Se on vuosien saatossa kuitenkin voimakkaasti pusikoitunut. Tälle lohkolle haettiin yhtä aikaa viereisen ranta-alueen kanssa lumo-erityisympäristötukea vuonna 2009, jonka jälkeen nämä kaksi lumoaluetta liitettiin viereisen suojavyöhykkeen kanssa saman lammasaidan sisään. Kesästä 2010 lähtien ovat lampaat laiduntaneet tätä aluekokonaisuutta, johon kuuluu nykyisin tämä saareke, suojavyöhyke sekä viereinen pusikoitunut ranta-alue, jolla nykyisin sijaitsee myös pieni kosteikko.
"Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen" on maatalouden ympäristötuen erityistuki, jonka avulla voidaan perustaa tai ylläpitää uhanalaisille ja vähentyneille lajeille elinympäristöjä, ruokailu-, pesintä- ja muuttoalueita. Toimenpiteet voivat olla raivaus, niitto, laidunnus ja muu maiseman siistiminen sekä pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, monimuotoisuuskaistojen perustaminen pellolle tai peltosaarekkeiden hoitaminen. Luonnon monimuotoisuutta voi edistää myös esimerkiksi perustamalla luonnonhoitopeltoja ja hoitamalla perinnebiotooppeja.
Siemenkaura
Suomessa viljellään vuosittain kauraa noin 370 000 hehtaarilla maanlaajuisesti, mutta eniten Etelä- ja Keski-Suomessa. Kaurasta korjataan siemensato. Sato menee pääasiassa lehmien, hevosten sekä lampaiden rehuksi ja jonkin verran sadosta menee ihmisten ravinnoksi. Olkia voidaan käyttää rehuksi ja kotieläinten kuivikkeina. "Puhdaskaura" on ainoa kotimainen viljakasvi, jota keliaakikot voivat käyttää.Luonnontilaiset joutomaat
Kaikki maa-ala maatalousmaisemassa ei sentään ole aktiivisessa käytössä. Luonnontilaisia joutomaita esiintyy erityisesti sellaisilla alueilla, joissa maanpinnan muodot ovat vaihtelevia, eikä jokaista neliömetriä ole saatu tuotannon piiriin. Joutomaat ovat luonnon monimuotoisuuden ja maisemallisen vaihtelun kannalta arvokkaita alueita, sana "joutomaa" on siten hieman ala-arvoinen näille luontokeitaille. Luonnontilaiset joutomaat voivat toimia mm. eläinten suoja-alueina ja talvella lintujen ruokailupaikkoina.
Käyttämättömiä maa-alueita voidaan aktiivisesti hoitaa luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi, jolloin niille voi saada myös maatalouden erityisympäristötukia. Tärkeää on aluksi miettiä hoitotyön tavoitteet. Esimerkiksi täysin avoimessa peltomaisemassa ei välttämättä ole järkevää raivata pienen joutomaan viimeisiä pusikoita pois, vaan ennemminkin säilyttää niitä. Mikkolan tilan alueella on runsaasti hoidettuja suojavyöhykkeitä ja niittyjä, joten on hyvä, että myös hoitamatonta aluetta löytyy peltojen keskeltä. Monimuotoisuus näkyy myös maisematasolla.
Tämä paikka voisi sen sijaan soveltua hyvin kosteikon paikaksi, jolloin se voisi jatkossakin olla luonnontilainen, mutta siihen lisättäisiin patoamalla avovesialuetta. Näin sen monimuotoisuusarvot vain kasvaisivat, samalla se voisi pidättää ravinteita ja tasata tulvahuippuja.
Viljelijän kommentti
"Mikkolassa viljellään mallasohraa ja kesällä 2010 tuotettiin myös siemenohraa. Siementuotanto on valvottua sopimustuotantoa siemenpakkaamoille, jotka kunnostavat tarkastetun siemenen viljelijöille myytäväksi. Mikkolassa on valittu viljeltäväksi aikaisia ja lyhytkortisia ohralajikkeita, jotka sopivat hyvin esikasviksi suorakylvettäville syysviljoille."
Viljelijän kommentti
"Tilalle on tietoisesti valittu aikaisia vehnälajikkeita, jotka eivät ole niin satoisia, mutta jotka päästään puimaan aikaisemmin. Siten viljasadon kuivatukseen ei yleensä kulu niin paljon kalliita fossiilisia polttoaineita."
"Kosteikoilla on monitahoinen vaikutus tilan luontoon. Ravinteiden ja kiinteän maa-aineksen pidättäminen on tärkeää, mutta samalla lisäämme merkittävästi luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla mm. vesilinnuille pesimä- ja levähdysalueita."Katso lisää aiheesta: WWF:n verkkosivut
Viljelijän kommentti
"Riistapelto sijaitsee metsän keskellä, jossa luontaisesti liikkuu paljon hirvieläimiä. Monimuotoisuusniitty on peltoaukealla aivan kylätien varrella. Kukkivat kasvit houkuttelevat pölyttäjiä ja toivottavasti ilahduttavat myös ohikulkijoita. Etenkin syksyllä myös riistaeläimet ruokailevat siellä. Luonnonhoitonurmi on tilakeskuksen läheisyydessä ja toimii karitsoiden laitumena."Viljelijän kommentti
"Tilalle on tietoisesti valittu aikaisia vehnälajikkeita, jotka eivät ole niin satoisia, mutta jotka päästään puimaan aikaisemmin. Siten viljasadon kuivatukseen ei yleensä kulu niin paljon kalliita fossiilisia polttoaineita."Viljelijän kommentti
"Tilalle on tietoisesti valittu aikaisia vehnälajikkeita, jotka eivät ole niin satoisia, mutta jotka päästään puimaan aikaisemmin. Siten viljasadon kuivatukseen ei yleensä kulu niin paljon kalliita fossiilisia polttoaineita."Viljelijän kommentti
"Mikkolan tilalla on viljelty siemennurminataa jo 20 vuotta. Kasvustosta puidaan tuleentuneet siemenet ja myydään siemenpakkaamoille, jotka kunnostavat tarkastetut siemenerät ja myyvät siemenen eteenpäin esim. karjankasvattajille laitumien ja rehunurmien perustamiseen.
Nurminadan oljesta saadaan talveksi rehua Mikkolan lampaille ja syksyllä lampaat voivat laiduntaa sen odelmaa. Kuivana kesänä kuten esim. 2010 keväällä suojaviljaan kylvetyt uudet nurmen kasvustot lähtivät kuivuudesta johtuen huonosti kasvuun ja niitä joudutaan kylvämään uudelleen. Tärkeää on torjua siemennurmista huolellisesti rikkakasvit. Hyvästä puhtaasta kasvustosta voidaan korjata satoa 3 vuotta."
Viljelijän kommentti
"Suorakylvö säästää aikaa ja polttoainetta. Lisäksi sänkimaat ehkäisevät silminnähden maan eroosiota ja auttavat mm. peltopyitä talvehtimisessa. Suorakylvöä pyritään hyödyntämään aina kun se on mahdollista eli esikasvi on siihen sopiva."
Ympäristöakatemian maastoretki suuntautui Mikkolan tilan suorakylvö pellon reunalle kesäkuussa 2010.
Viljelijän kommentti
"Suojavyöhykkeet monipuolistavat maisemaa ja luontoa. Laiduntavat eläimet jokirannassa ovat mukava näky ja monet eläimet, linnut ja hyönteiset viihtyvät alueilla. Olemme myös nähneet itse, miten ne vähentävät eroosiota.Tilalla on kartoitettu peltopyyn elinympäristöä ja kannan elinolosuhteita on pyritty parantamaan. Jokivarsien suojakaistoja on levennetty, pelloille on jätetty talveksi sänkipeitettä ja nurmia. Samaten pienpetopyyntiä on alueella tehostettu."
kuva Sakari Mykrä
Peltopyyt hyötyvät talviaikaisesta sänkipellosta.
Viljelijän kommentti
"Mikkolassa on aina pyritty kylvämään mahdollisimman paljon syysvehnää. Se tuo kasvipeitteisyyttä talvisille pelloille ja tasaa työhuippuja. Onnistuessaan syysvehnä antaa hyvän sadon ja sitä päästään korjaamaan yleensä ajoissa eli 'hyvän sään aikaan' syksyllä. Syksyn ja talven olosuhteet luovat kuitenkin aina riskin syysviljan talvehtimiselle. Lämmin syksy voi johtaa liian rehevään kasvustoon, joka kärsii lumihomevaurioista. Talvella sulan ja pakkasen välillä vaihtuvat lämpötilat voivat aiheuttaa kasvustoon jääpoltteen tappamia aukkoja ja lumettomina talvina kylmä tuulinen sää voi tuhota koko kasvustot (kuten keväällä 2006). Kevätviljoja on aina viljelykierrossa mukana ja kevätvehnän viljely on lisääntynyt Mikkolassa sen jälkeen, kun mallasohran markkinatilanne heikentyi."
Viljelijän kommentti
"Jokivarteen suojavyöhykkeiden yhteyteen on perustettu rantaniittyjen tulva-alueita ja pensaikkoja sisältäviä LUMO alueita. Niitä laidunnetaan lampailla ja suurempia puita raivataan vähitellen pois jolloin jokirannan maisema avartuu."Katso lisää aiheesta: WWF:n verkkosivut
Viljelijän kommentti
"Lampaiden sorkat kuluttavat vähemmän herkkiä rantatöyräitä kuin isompien eläinten. Pepillä on lapsuudesta jonkin verran kokemusta lampaista ja ne tuntuivat soveltuvan muutenkin tilalle. Talven ajaksi niille saatiin muokattua sopiva suoja vanhasta konehallista. Lampaiden myötä Peppi löysi myös uuden mukavan harrastuksen paimenkoirien parista ja lampaiden hoidossa ehdottoman tärkeä apu onkin nuori bordercollie Piitu."
Viljelijän kommentti
"Lampaiden sorkat kuluttavat vähemmän herkkiä rantatöyräitä kuin isompien eläinten. Pepillä on lapsuudesta jonkin verran kokemusta lampaista ja ne tuntuivat soveltuvan muutenkin tilalle. Talven ajaksi niille saatiin muokattua sopiva suoja vanhasta konehallista. Lampaiden myötä Peppi löysi myös uuden mukavan harrastuksen paimenkoirien parista ja lampaiden hoidossa ehdottoman tärkeä apu onkin nuori bordercollie Piitu"Viljelijän kommentti
"Mikkolassa rypsi tuo vaihtelua viljelykiertoon ja sen sänkeen on hyvä tehdä suorakylvö. Maassa säilyvien kasvitautien takia rypsiä ei tule viljellä samalla lohkolla kuin korkeintaan joka 4-5- vuosi, mikä rajoittaa vuosittain kylvettävää pinta-alaa. Keväällä on tarkkaan seurattava kirppojen ja kuoriaisten määrää pellolla ja toisinaan tuholaisvioitusten estämiseksi rypsiä pitää ruiskuttaa useita kertoja. Mikkolan mailla on ollut jo vuosia mehiläispesiä, yhteistyöstä hyötyvät sekä mehiläisten hoitaja että rypsin viljelijä."
Rapsikuoriaiset syömässä rypsin kukkaa.
Viljelijän kommentti
"Mikkolan metsässä on pienten lähteiden ympärillä säilynyt vanhaa metsää hakkaamattomana. Tämä runsaslahopuustoinen kangasmetsä lähteikköjen läheisyydessä sekä niiden vieressä oleva kallioalue halutaan säilyttää metsien monimuotoisuus kohteena (METSO-ohjelma). Parin hehtaarin alueelle on haettu kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista ympäristötukea, joka korvaa metsänomistajalle osan hakkuutulon menetyksistä. Tarkoitus on säilyttää alueella olevan metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön ominaispiirteet ja antaa tämän harvinaisen metsikön jatkaa luontaista kehitystään. Ympäristötukisopimus on määräaikainen ja solmitaan 10-vuoden ajaksi."
Suojeltua metsää.
Tilakeskus
Mikkolan tilan paikalla tiedetään toimineen maatilan ainakin jo 1800-luvulla. Nykyisen päärakennuksen tarkkaa ikää ei tiedetä ja se on todennäköisesti rakentunut eri-aikoina vähitellen laajentaen. Vanha kivinavetta on 1900-luvun alusta ja pihan uusin rakennus on konehalli, joka rakennettiin entisen vajan paikalle 1990-luvulla. Vanhojen rakennusten kunnossa pitäminen vaatii paljon työtä. Osaa on kunnostettu ja uusittu kattoja kesällä 2010.
Viljelijän kommentti
"Suojavyöhykkeet monipuolistavat maisemaa ja luontoa. Laiduntavat eläimet jokirannassa ovat mukava näky ja monet eläimet, linnut ja hyönteiset viihtyvät alueilla. Olemme myös nähneet itse, miten ne vähentävät eroosiota."Viljelijän kommentti
"Riistapelto sijaitsee metsän keskellä, jossa luontaisesti liikkuu paljon hirvieläimiä. Monimuotoisuusniitty on peltoaukealla aivan kylätien varrella. Kukkivat kasvit houkuttelevat pölyttäjiä ja toivottavasti ilahduttavat myös ohikulkijoita. Etenkin syksyllä myös riistaeläimet ruokailevat siellä. Monivuotinen nurmipelto on tilakeskuksen läheisyydessä ja toimii karitsoiden laitumena."
Valitettavasti kylvettyjen kasvien lisäksi monimuotoisuuspelloilla viihtyvät myös ei-halutut rikkakasvit, kuten pelto-ohdake.
Viljelijän kommentti
"Tilalle on tietoisesti valittu aikaisia vehnälajikkeita, jotka eivät ole niin satoisia, mutta jotka päästään puimaan aikaisemmin. Siten viljasadon kuivatukseen ei yleensä kulu niin paljon kalliita fossiilisia polttoaineita."Viljelijän kommentti
"Mikkolan tilalla on viljelty siemennurminataa jo yli 20 vuotta. Kasvustosta puidaan tuleentuneet siemenet ja myydään siemenpakkaamoille, jotka kunnostavat tarkastetut siemenerät ja myyvät siemenen eteenpäin esim. karjankasvattajille laitumien ja rehunurmien perustamiseen.
Nurminadan oljesta saadaan talveksi rehua Mikkolan lampaille ja syksyllä lampaat voivat laiduntaa sen odelmaa. Kuivana kesänä kuten esim. 2010 keväällä suojaviljaan kylvetyt uudet nurmen kasvustot lähtivät kuivuudesta johtuen huonosti kasvuun ja niitä joudutaan kylvämään uudelleen. Tärkeää on torjua siemennurmista huolellisesti rikkakasvit. Hyvästä puhtaasta kasvustosta voidaan korjata satoa 3 vuotta."
Syksyllä 2010 lampaat laidunsivat puidulla nurminataodelmalla.