maisemapelto.jpg pelto.jpg kesa_-_copy.jpg img_0709.jpg kosteikko.jpg rypsipelto.jpg broilerinlanta_pieni.jpg halikonjoki_0.jpg puiden takaa.jpg piippo ruusuruoholla.jpg viljapelto.jpg img_9200_m.jpg riistapelto_0.jpg ketoneilikat.jpg rantaniitty.jpg Aneriojärvi.jpg IMG_8095_m.jpg img_9188.jpg kuurankukkia.jpg tammihaka.jpg
 

Elämälle tärkeä

    Metso napsii ravinnokseen mustikoita. Mustikan vahakerros heijastaa lähiultraviolettia, jota ihmissilmä ei havaitse, mutta lintu näkee. Kuva: Hannu Siitonen

    Ilman mustikkaa metsien monimuotoisuus hiipuisi

    Suomen metsissä kypsyy vuosittain jopa 180 miljoonaa kiloa mustikkaa. Ihminen poimii niistä kymmenen prosenttia. Metsän eläimet ja linnut käyttävät mustikoista reilut 60 prosenttia. Loput marjoista putoavat maahan, missä ne ovat hyödyksi maan monille eliöille ja mikrobeille.

    Metsäkanalinnuille mustikkametsät ovat avain selviytymiseen ja kannan kasvuun. Mustikkakasvustot ovat varsinaisia ruoka-aittoja ja suojaavat vihollisilta. Mustikka on ensiarvoisen tärkeä ravinnonlähde poikasten parin ensimmäisen elinviikon aikana, kun ne kehittävät lämmönsäätelykykyään.

    Poikaset saavat tarvitsemaansa proteiinia popsimalla mittariperhosten toukkia, joita elää mustikan varvikoissa. Toukkia on parhaimmillaan toistasataa neliömetrillä. Mustikan varvuissa  on huimat määrät C-vitamiinia. Varpujen latvustot suojaavat petolinnuilta ja liialta sateelta, joka on kylmyyttä kohtalokkaampaa poikaselle.

    Monet muutkin metsän eläimet syövät mustikkaa ravinnokseen. Metsäkauriit popsivat sekä marjaa että varpuja. Karhu tankkaa itseensä mustikan voimaa kahmimalla marjoja ja varpuja tassuillaan ja kielellään  suuhunsa jopa 20 kiloa päivässä. Mustikoista nauttivat myös oravat, ketut, naalit, mäyrät, metsämyyrät ja supikoirat.

    Mustikka on pohjoisten taigametsien laji. Sen uudistuminen kestää kymmeniä vuosia, jos se on päässyt tuhoutumaan. Moni metsiensä hoitaja ottaa tämän huomioon hoitotoimia suunnitellessaan. Mustikka on tärkeä osa metsien monimuotoisuutta.

    Metsäpalokaan ei ole niin tuhoisa mustikalle kuin se, että metsämaan pintarakenne rikotaan mekaanisesti. Iso osa mustikan varvustosta on maan alla, mistä se jatkaa leviämistään ja nousee tuottamaan uutta marjaa.
    Mustikka on ihmiselle terveellinen ja monelle eläimelle välttämätön.

     

    MUSTIKAN HERKKÄ VUODENKIERTO

    Ilmastonmuutos ja ihmisen teot panevat mustikan lujille. Viidessäkymmenessä vuodessa mustikan peittävyys on romahtanut puoleen. Mustikka lisääntyy siemenestä, mutta vahvimmin se levittäytyy maavartensa avulla. Avohakkuut, metsien ojitus ja maata rikkovat metsätyökoneet vahingoittavat mustikan kasvustoja. Toipuminen on hidasta. Kasvusto levittäytyy vain muutaman metrin kymmenessä vuodessa.
    Kevätkukinnan aikana pölyttäjillä on vain pari viikkoa aikaa hoitaa hommansa. Jos silloin on kylmää, sateista ja tuulista, pölytys jää tekemättä.
    Heinäkuun alkupuolella mustikat alkavat turvota. Kosteutta tarvitaan. Kuivuus ja helle ovat sadolle kohtalokkaita.
    Hyvissä olosuhteissa mustikka kerää itseensä kosteutta varvuston kautta. Marjakin turpoaa, saa sinisen värinsä ja kypsyy.
    Ihmisiltä ja eläimiltä käyttämättä jääneet mustikat eivät mene hukkaan. Kasvi pudottaa lehtensä ja loput marjat. Kaikki ovat tärkeitä maaperän eliöille ja mikrobeille.

    Sivu 2: Metsien terveyspommi >>>