pelto.jpg viljapelto.jpg rantaniitty.jpg kuurankukkia.jpg kesa_-_copy.jpg IMG_8095_m.jpg img_9188.jpg riistapelto_0.jpg broilerinlanta_pieni.jpg img_0709.jpg piippo ruusuruoholla.jpg halikonjoki_0.jpg img_9200_m.jpg kosteikko.jpg tammihaka.jpg ketoneilikat.jpg rypsipelto.jpg puiden takaa.jpg Aneriojärvi.jpg maisemapelto.jpg
 

Jatkuva kasvatus kannattaa

    ”Peitteinen metsänkasvatus on järkevää ja tuottavaa. Kesti vain kovin kauan ennen kuin siitä tehtiin laillista ja luvallista”, sanoo sen puolesta pitkään taistellut Arvo Kettunen. Kuva Hia Sjöblom.

     

    ”On kestävämpää kasvattaa tukkipuuta kuin kuitua”

    Arvo Kettunen on metsien mies. Hän tuli yksivuotiaana poikana perheensä kanssa Petäjäveden Kalliolahteen Karjalasta. 11-vuotiaana hän teki ensimmäisen metsäkylvönsä. Vuosien varrella mies on kerännyt tietoa, tehnyt laskelmia, kokeillut ja itsepintaisesti toiminut jatkuvan kasvatuksen tiellä.

    Metsä on hänelle rakas paikka ja tuottoisa pankkitili. Kestävästi hoidettuna puu kasvaa koko ajan ja tuottoa voi hyödyntää silloin, kun tarve on. Kettunen ei ole koskaan uskonut avohakkuisiin. Hänellä on vakaa näkemys siitä, että metsissä kannattaa kasvattaa kunnon tukkipuuta.

    ” Se on metsien jatkumolle ja metsän omistajalle eduksi. Luotan luonnolliseen uudistumiseen. Seuraan puiden kasvua ja pidän huolen siitä, että kasvulle on tilaa.  Tukkipuun tulee olla vahvaa ja suoraa. Siitä saa parhaan hinnan. En koskaan ole halunnut avohakkuita, jotka pysäyttävät puun kasvun metsässä. En silloinkaan, kun jatkuva kasvatus oli kiellettyä. Minua uhattiin metsän rauhoituksella. Voitin pitkän taistelun ja osoitin muillekin, että olin oikeassa.
    Vuonna 2014 metsälakia muutettiin. Hakkuut voi laillisesti tehdä valikoiden. Avohakkuu keskeyttää metsän tuottavan kasvun. Uusien taimien kasvu vie vuosia, istuttaminen teettää työtä ja vaatii rahaa.”

    KEINOJA?

    ”Olen aina halunnut keskittyä peitteiseen metsänkasvatukseen. Kasvua pitää seurata ja siitä on hyvä pitää kirjaa. Toivoisin, että metsänhoidon koulutuksessakin kiinnitettäisiin enemmän huomiota tähän menetelmään.
    On työläämpää, kun harvennetaan ja kaadetaan valikoiden. Onnistuminen vaatii tarkkuutta ja tietoa. Leimaajalla on iso vastuu. Palkkio tulee laadukkaina tukkeina ja terveesti tuottavana metsänä. Kasvu jatkuu harvennusten ja kaatojen jälkeen. Metsä pysyy elinkelpoisena ja monimuotoisena.”

    MOTIVAATIO?

    ”Isäni jo piti kirjaa ja seurasi metsän kasvua ja tuottoa. Sitä voi lisätä, kun tekee harkitusti hakkuita ja pitää huolen siitä, että puut saavat kasvaa kunnollisiksi tukkipuiksi. Saattaa olla vähän työläämpää tehdä valikoivaa hakkuuta kaiken tyhjäksi jättävän avohakkuun asemesta. Työ kuitenkin palkitsee, sillä puu kasvaa paremmin ja laadukkaammaksi. Ei ole järkevää poistaa päätehakkuussa alikasvustossa kasvaneita puita ja istuttaa tilalle uusia taimia. Parempi on tehdä tilaa niille, jotka itse ovat jo kasvunsa aloittaneet.

    Tämän järkevän valinnan puolesta perheemme on taistellut pitkään. Isäni jo piti kirjaa metsän puuntuotosta. Säännöt vain olivat vaikeita. 50- ja 60 -luvuilla ei harvennuslupia annettu. Metsien hakkuut piti tehdä avohakkuina. Kaikki yli seitsemänsenttiset puut pantiin poikki vaan. En ymmärtänyt sitä silloinkaan. Miksei jo vuosia kasvanut taimi saanut jatkaa kasvuaan, vaikka ympäriltä hakattiin täysikasvuista puustoa?
    On mukava seurata, miten suuret puut kasvavat jättimäisiin mittoihin.”

     

    SINNIKÄS METSÄAJATTELIJA

    • Kalliolahden tila Petäjävedellä
    • Vaimo Marja-Leena ja heillä neljä jälkeläistä perheineen
    • 90 ha metsää, 13 ha peltoa
    • lue lisää: kettunenarvo.blogspot.com