img_0709.jpg broilerinlanta_pieni.jpg Aneriojärvi.jpg ketoneilikat.jpg puiden takaa.jpg maisemapelto.jpg kuurankukkia.jpg viljapelto.jpg kesa_-_copy.jpg halikonjoki_0.jpg riistapelto_0.jpg img_9188.jpg rypsipelto.jpg rantaniitty.jpg tammihaka.jpg IMG_8095_m.jpg kosteikko.jpg img_9200_m.jpg piippo ruusuruoholla.jpg pelto.jpg
 

Mahdollisuuksien järviruoko

    Järviruoko on yleinen rantojen kasvi. Se valtaa tilaa, mutta tarjoaa suojaa monille linnuille ja muille rantojen eläville. Se pidättää ravinteita, mutta koetaan usein maisemahaitaksi. Ruovikon niitto ja niittotähteiden käsittely on rankkaa työtä, mutta se  kannattaa. Kuva: Hia Sjöblom

    Ruovikoituminen on tuttu juttu kaikkialla maailmassa.

    Järviruoko rehottaa rannoilla kaikilla muilla maailman mantereilla paitsi Antarktiksella.
    Suomessa ruokokasvusto peittää noin 100 000 hehtaaria. Satelliittikuvat kertovat, että pelkästään 50 kilometrin säteellä Turun tuomiokirkosta on yli 13 000 hehtaaria järviruokokasvustoa.

    Rehottava ruovikko harmittaa monia rantojen asukkaita sekä viljelijöitä. Se ei kuitenkaan ole pelkkä maisemahaitta ja rantojen käytön rajoittaja. Ruovikko on tehokas eroosion torjuja ja myös ravinnevalumien pidättäjä. Se on monille linnuille ja muille eläimille elintärkeä suoja- ja pesintäpaikka. Se on myös mahdollisuuksien aarreaitta.

    Niitettyä järviruokoa käytetään peltomaan parantajana, mutta myös ravinnelähteenä. Se voisi olla myös biohiilen raaka-aine. Järviruokoa tutkitaan ja kokeillaan sekä etsitään sen käytölle uusia tehokkaita tapoja. Sen työstäminen vaatii testauksia, konevoimaa ja osaamista. Toimivat ratkaisut löytyvät usein käytännön kautta. Järviruoko on isoa ja tilaa vievää. Sen kuljettaminen ja käsittely on haastavaa.

    Rantojen ruovikoituminen sai vauhtia 1900-luvun puolivälissä. Se on seurausta maankäytön ja maatalouden muutoksista. Rantaniittyjen laidunnus on vähentynyt ja vesistöt ovat rehevöityneet. Ruovikon määrä on kasvanut rytinällä. Nyt tehdään töitä sen eteen, että ruovikkoihin imeytyneet ravinteet saataisiin rytistettyä takaisin pelloille ruokaturvaa takaamaan. Parhaimmillaan vedet puhdistuisivat ja maisemat avautuisivat samalla. Ennen kaikkea varastoituneetkin ravinteet kiertäisivät tehokkaasti.

    Kaikkea ruovikkoa ei ole tarkoituskaan poistaa. Luonnon monimuotoisuuden etu on, että järviruokoa kasvaisi sopivina laikkuina mosaiikkimaisessa maisemassa tarjoamassa suojaa sitä tarvitseville lajeille.

     

     

     

    Sivu 2: Leikkuuajankohdalla on valtavasti väliä >>>