tammihaka.jpg kesa_-_copy.jpg kuurankukkia.jpg rantaniitty.jpg riistapelto_0.jpg kosteikko.jpg img_9200_m.jpg puiden takaa.jpg halikonjoki_0.jpg pelto.jpg ketoneilikat.jpg rypsipelto.jpg broilerinlanta_pieni.jpg img_9188.jpg piippo ruusuruoholla.jpg img_0709.jpg viljapelto.jpg Aneriojärvi.jpg maisemapelto.jpg IMG_8095_m.jpg
 

VILJELYKIERTO LÄÄKITSEE

     Syväjuuriset kasvit tekevät vedelle kulkuväyliä peltomaahan. Mururakenne paranee. Kuva Hia Sjöblom.

     

    Se hoitaa luontoa, maisemaa ja pellon maata

    Viljelykierrolla torjutaan haittoja, joita syntyy kun samalla lohkolla jatkuvasti viljellään yhtä ja samaa. Viljelykierto tekee hyvää monimuotoisuudelle ja monipuolistaa maisemaa samalla kun se parantaa tuotannon mahdollisuuksia. Monipuolisessa viljelykierrossa maa ei väsy, tuholaiset eivät pesiydy, ravinteet eivät katoa, rikkakasvit pystytään pitämään hallinnassa.

    Viljelykiertoa suunniteltaessa ongelmat ja keinot ovat kovin yksilöllisiä. Tilat ja peltolohkot poikkeavat toisistaan. Maata voidaan parantaa ja tuotantoa kasvattaa monilla konsteilla. Ne pitää räätälöidä oikein.

    Kierto suunnitellaan tilan tarpeiden mukaan. Kotieläintilalla tarvitaan rehua ja kasvintuotantotilalla halutaan saada hyviä kasvisatoja. Viljelykiertokin suunnitellaan niin, että tavoite pysyy selkeänä mielessä.

    Kaikille yhteistä on kuitenkin maan kasvukunnon ylläpitäminen ja parantaminen. Ravinteiden on kierrettävä ja peltomaan rakenteen pitää pysyä murumaisena. Onnistuminen vaatii tietoa ja omien peltojen tarkkaa tuntemista.

    Palkokasvit ovat hyviä kierrossa. Ne sitovat typpeä juuristoonsa, missä ne myös säilyttävät tätä kasvun kannalta tärkeää ravinnetta seuraavan vuoden kasvien käyttöön. Samalla syväjuuriset kasvit tekevät lierojen lailla käytäviä maahan. Vesi pääsee valumaan niitä pitkin, ja maa murustuu. Maaekosysteemi voi hyvin.

    Hyvässä viljelykierrossa viljellään juurikasveja, viljoja ja nurmia vuorotellen. Nurmet voivat olla viherkesantona ja varsinaisina tuotantonurmina. Niissä olisi hyvä olla palkokasveja mukana. Viljelykierto on vanha keino. Sen vaikutuksia satoon on tutkittu kauan ja tutkitaan edelleen.

    Viljelykierrolla lääkitään maata ja parannetaan kasvukuntoa. Lääkkeen lisäksi auttaa lepo. Pellon voi jättää lepäämään kesannolle. Levon aikana kasvukunto saa uutta puhtia.

    Viherkesannossa peltoon kylvetään yleensä jotakin nurmikasvia. Peltoa hoidetaan niittämällä. Jos pelto kynnetään syksyllä, jää kasvusto viherlannoitukseksi seuraavia kasveja varten. Maahan kertyy ravinteita samalla, kun rakenne muuttuu murumaisemmaksi.

     

    Tavoitteena tasapaino:
    *ravinteita kuluttavat ja lisäävät kasvit
    *syvä- ja matalajuuriset kasvit
    *paljon ja vähän juurimassaa tuottavat kasvit
    *typpeä sitovat ja kuluttavat kasvit


    Esimerkiksi neljän vuodenviljelykierto:

     

    1. vuosi VEHNÄ
    2. vuosi RYPSI
    3. ja 4. vuosi APILAN JA HEINÄN SEOS

     

    Pitää tietää, mitä kasvi jättää seuraajalleen:
    Viljat ja öljykasvit ottavat paljon ravinteita ja jättävät vain vähän.
    Palkokasvit jättävät maahan typpeä ja parantavat mururakennetta.
    Juurikasvit ja peruna kuluttavat orgaanista ainetta ja ravinteita.
    Nurmikasvit lisäävät orgaanista ainetta ja tiheästi kasvaessaan estävät rikkakasvien lisääntymistä.

    ISKU 6, sivu 4: Tilasokeutta vastaan