puiden takaa.jpg viljapelto.jpg riistapelto_0.jpg rantaniitty.jpg rypsipelto.jpg tammihaka.jpg broilerinlanta_pieni.jpg ketoneilikat.jpg halikonjoki_0.jpg maisemapelto.jpg img_9188.jpg kesa_-_copy.jpg kuurankukkia.jpg IMG_8095_m.jpg img_0709.jpg Aneriojärvi.jpg pelto.jpg kosteikko.jpg piippo ruusuruoholla.jpg img_9200_m.jpg
 

LUMO-alue

    LUMO-kohteella tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden, maiseman ja vesiensuojelun kannalta merkittäviä alueita. Näitä kohteita kartoitetaan LUMO-yleissuunnitelussa, eli maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnittelussa. Yleissuunnittelu on yksi tapa lisätä viljelijöiden tietämystä ja kiinnostusta ympäristönhoitoon. LUMO-yleissuunnitelmien teko käynnistettiin vuonna 2003 Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella koko maassa. LUMO-yleissuunnittelulla pyritään ohjaamaan ja tehostamaan maatalousympäristöön kiinteästi liittyvien, luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden hoitoa ja ylläpitoa. LUMO-yleissuunnittelu on viljelijöille vapaaehtoista ja ilmaista. Löydetyillä kohteilla ei myöskään ole hoito- tai säilyttämisvelvoitetta. Joskin löydettyjen kohteiden esiin nostaminen ja viljelijöiden tietoisuuden herättäminen parantavat jo itsessään kohteiden säilymismahdollisuuksia.

    LUMO-kohteita voivat olla esimerkiksi peltojen reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet, muuttolintujen levähdysalueet, luonnonlaitumet, uhanalaisten kasvien esiintymispaikat tai maisemallisesti tärkeät kyläpellot, joilla kasvaa monimuotoinen lajisto. LUMO-kohteiden hoitoa rahoitetaan maatalouden ympäristötuen erityistuilla. Ohjelmakaudella 2007–2013 näistä tuista LUMO-yleissuunnitteluun sisältyvät seuraavat erityistukityypit: luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, perinnebiotooppien hoito, suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito, monivaikutteisen kosteikon hoito, pohjavesialueiden peltoviljely sekä ei-tuotannollisten investointien tuki.

    LUMO-kohteita hoidetaan useimmiten perinnebiotooppien tapaan laiduntamalla, niittämällä ja raivaamalla. Tärkeää on se, että aluetta ei rehevöitetä. Tämän vuoksi alueella laiduntaville eläimille ei saa tarjota lisärehua ja niitto- ja raivausjätteet täytyy kerätä pois. Alueen hoidolla pyritään köyhdyttämään maan ravinnepitoisuutta ja lisäämään kasvupaikan avoimuutta ja valoisuutta. Näin taataan harvinaistuneille kasvilajeille ja niitä ravinnokseen käyttäville eliöille paremmat elinolosuhteet.

    Lähteet:

    Horppila-Jämsä, L. 2005. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma - Äänekosken Honkola ja Koivisto. Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 63. Saatavilla Internetissä: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=127188&lan=fi.

    Huovinen, H. 2009. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma - Rantasalmen Kosulanlammen, Pienen Raudanveden ja Suuren Raudanveden ympäristö. Etelä-Savon ympäristökeskuksen raportteja 07/2009. Saatavilla Internetissä: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=114064&lan=fi.

    Mikä LUMO? Lapin ympäristökeskus. Verkkojulkaisu. Viitattu 15.8.2013. Julkaistu 12.10.2011. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=26291&lan=fi