broilerinlanta_pieni.jpg ketoneilikat.jpg img_9200_m.jpg piippo ruusuruoholla.jpg riistapelto_0.jpg halikonjoki_0.jpg Aneriojärvi.jpg pelto.jpg tammihaka.jpg maisemapelto.jpg img_9188.jpg puiden takaa.jpg rantaniitty.jpg viljapelto.jpg kesa_-_copy.jpg rypsipelto.jpg kuurankukkia.jpg IMG_8095_m.jpg img_0709.jpg kosteikko.jpg
 

Ravinnekuormitus

    Itämeren rehevöitymistä lisäävät sekä sisäinen että ulkoinen ravinnekuormitus. Ulkoisella kuormituksella tarkoitetaan valuma-alueelta ja ilman mukana meriveteen päätyvää kuormitusta. Koska sisäisen kuormituksen hallinta on hyvin vaikeaa, Itämeren maat ovat sopineet yhteisesti ulkoisen kuormituksen vähentämisestä. Sisäisen kuormituksen vähentäminen on huomattavasti monimutkaisempaa.
     
    Ulkoista kuormitusta aiheuttavat mm. luonnonhuuhtouma, maatalouden ravinnepäästöt, metsäojitus, teollisuus, jätevedet (puhdistamattomat jätevedet sekä jätevesipuhdistamojen lietteet), pois heitetty ruoka ja jätteet sekä muut kulutuskulttuurin sivutuotteet. Ks. vesistökuormituksen lähteet
     
    Järki-hankkeessa keskitytään maatalouden ravinnekuormitukseen, mutta samalla pohditaan sen suhdetta muihin ravinnekuormituksen lähteisiin, mm. metsätalouden aiheuttamaan kuormitukseen.
     
    Rehevöityminen merkitsee paitsi näkyviä ja epämiellyttäviä sinileväkukintoja, myös luonnon monimuotoisuuden vähenemistä niin vesi- kuin rantaluonnossakin. Kysymys ei ole pelkästään Itämerestä, vaan myös kaikista sisävesistä sekä pohjavedestä. Kaikki vesistöt tulee pitää hyvässä kunnossa.
     
    Myös Suomen hallitus on sitoutunut maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseen Itämerihuippukokouksessa helmikuussa 2010 annetun sitoumuksen mukaan. Pääministeri Vanhasen Itämerisitoumus
     

     

    Tilanne

    Suomen maatalous on vain murto-osa Itämeren rehevöitymisen ongelmakenttää. Suomen matalat rannikkovedet ovat kuitenkin Suomesta tulevan ravinnekuormituksen johdosta rehevöityneitä. Emme siis saa sulkea silmiämme, vaan meidän tulee huolehtia omasta osuudestamme. Jos Itämeri tuntuu kaukaiselta, kannattaa työtä tehdä omien lähivesienkin eteen.

    Seuraavassa Itämeren rehevöityminen numeroina:

    Lue lisää...

    - Suomen osuus Itämeren valuma-alueesta on 17,5 %.

    - Koko Itämeren alueella maatalouden ja haja-asutusalueen  jätevesien osuus Itämereen päätyvästä typestä on noin 71 % ja fosforista noin 50 % .

    - Suomesta Itämereen päätyvät ravinnepäästöt ovat noin 5 % Itämeren typpipäästöistä ja noin 7 % Itämeren fosforipäästöistä.

    - Saaristomeren fosforista 74 % on peräisin maataloudesta.

    - Saaristomeren typestä 68 % on peräisin maataloudesta.

    - Perämeren fosforista 51 % on peräisin maataloudesta.

    - Perämeren typestä 52 % on peräisin maataloudesta.

    - Suomen fosforikuormituksesta 67 % ja typpikuormituksesta 53 % on peräisin maataloudestamme

    - 90 % maatalouden ravinnekuormituksesta päätyy vesistöihin kasvukauden ulkopuolella, ts. syksyllä, talvella ja keväällä

    - Ravinteet huuhtoutuvat peltoalueilta vesistöihin sekä pintavaluntana että salaojien kautta. Salaojien kautta ravinteita päätyy vesistöihin erityisesti silloin, kun peltomaassa on suuria halkeamia, jolloin pintaan levitetyt lannoitteet voivat nopeastikin päätyä veden mukana salaojiin asti. Tässä on yksi syy siihen, miksi peltomaan kasvukunnosta tulee huolehtia.

    Lisätietoa asiasta löytyy esim. Aalto-yliopiston Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimuksen sivustolta

    Numeroiden ongelma
    Maatalouden ja jätevesien sekä luonnonhuuhtouman aiheuttamaa kuormitusta voi olla joskus vaikeaa erottaa toisistaan. Arviot perustuvat laskelmiin, tilastoihin, mittauksiin ja mallinnuksiin. Tarkkaa faktaa antavat herkät vesistöihin asennettavat mittarit.

    On huomioitava, että pelkkiä prosenttilukuja tuijottamalla saadaan helposti vääristynyt kuva kuormittajista. Vaikka kaikki muu kuormitus saataisiin poistettua, ja jäljelle jäisi esim. vain vähän jätevesistä tulevaa kuormitusta, olisi sen osuus silloin 100 %. Prosenttilukuihin tulee suhtautua varauksella. Kaiken lisäksi prosenttiluvut vaihtelevat eri lähteissä, joten niitä ei pidä senkään vuoksi liian tarkkaan tuijottaa.

    Numeroiden ongelma on myös se, että ajantasaista tietoa voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta saada. Siksi lukujen tulisikin vain toimia suuntaa-antavina apuvälineinä matkalla kohti ravinnekuormituksen tehokasta vähentämistä.


    Tavoitteet

    Suomi on sitoutunut vähentämään ulkoista kuormitusta 1200 tonnia typpeä ja 150 tonnia fosforia vuoteen 2021 mennessä. Sopimus perustuu Helsingin komission (HELCOM)  laatimaan Toimenpideohjelmaan (englanniksi), jonka kaikki Itämeren valuma-alueen maat allekirjoittivat marraskuussa 2007. Samanaikaisesti tosin pohditaan ratkaisuja myös sisäisen kuormituksen hallitsemiseksi.

    Lue lisää...

    Tavoitteesiin pitää pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin, mikä ei välttämättä tarkoita sitä, että joka paikassa on tehtävä kaikkea -  voidaan myös valita kustannustehokkain vaihtoehto ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Itämeren ravinnekuormituksen vähentäminen  on nähtävä kaikkien kansalaisten yhteisenä tavoitteena ja kansalaisvelvollisuutena, asemasta ja ammatista riippumatta.

     

    Tehtävää

    Tehtävää riittää joka rintamalla. Muutoksen tapahtuminen vie  aikaa monestakin syystä. Soveltavaa tutkimusta ei vieläkään ole tarpeeksi, viljelijöiden on käytännössä usein mahdotontakin toimia välittömästi uusien määräysten mukaisesti ja tulokset itse vesistöissä näkyvät vasta viiveellä.

    Esimerkiksi maataloudessa ei aina ole käytettävissä koneita ja laitteita, joilla parhaaseen tulokseen päästäisiin nopeasti. Koska tutkimustulokset joskus ovat keskenään päinvastaisia, viljelijät eivät helposti ole heti rynnimässä uusien tutkimustulosten mukaisiin toimenpiteisiin, vaan viljelijät luonnollisesti haluavat varmistusta toimenpiteiden kannattavuudelle ja todelliselle teholle. Tarvitaan siis ennen kaikkea selkeyttä keskusteluun.

    Lue lisää...

    Ravinnekuormituksen vähentämisen tehostamisen tulisi lähteä liikkeelle tarvittavien toimenpiteiden arvioinnista suuren asiantuntijajoukon kesken. Ovatko nykyiset toimenpiteet varmasti tehokkaita? Tehdäänkö turhaa työtä? Ollaanko ehkä tehty jopa virheitä?

    On tärkeää saada selvyys toimenpiteisiin. Muista maista tulisi ottaa nopeasti oppia ja soveltaa opit Suomen olosuhteisiin - ja  samalla jatkaa Suomessa käytössä olevia tehokkaita toimia. Muutoksia voidaan tehdä ympäristötukiin. Tukien on palveltava tavoitetta, eivät ne tai olemassa olevien tukipykälien noudattaminen saa olla toimenpiteiden tarkoitus.

    Hyviä käytännön keinoja maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi:

    - maan rakenteen parantaminen ja viljelykierto
    - toimiva vesitalous (esim. säätösalaojitus)
    - talviaikainen kasvipeitteisyys
    - lannan levityksen tehostaminen
    - ravinteet tehokkaaseen hyötykäyttöön viljelyssä
    - kerääjäkasvien käyttö
    - eroosioherkkien peltojen uudet menetelmät ja käyttö
    - lannan käyttö lannoitteena (luopuminen mineraalilannoitteista)
    - kosteikot ja suojavyöhykkeet
    - ranta-alueilla ruovikoiden niitto

    Olisi tärkeää suunnitella toimenpiteitä ja tukijärjestelmää aidolla viljelijöiden, tutkijoiden ja päättäjien yhteistyöllä.

    Ympäristökorvausohjelmat ja muut rahoituskeinot tarjoavat mahdollisuuksia toimenpiteiden suorittamiseen, mutta aina sekään ei onnistu. Usei ympäristökorvausten toimenpiteet ovat kompromisseja, joihin on päädytty eri näkökulmia yhdistelemällä. Toimenpiteitä valmistellessa tulee huomioida samanaikaisesti viljelijän tilanne, ympäristöhyödyt, valvonta ja käytettävissä olevat rahat.