IMG_8095_m.jpg broilerinlanta_pieni.jpg viljapelto.jpg img_9200_m.jpg rantaniitty.jpg kuurankukkia.jpg maisemapelto.jpg rypsipelto.jpg riistapelto_0.jpg kesa_-_copy.jpg Aneriojärvi.jpg puiden takaa.jpg ketoneilikat.jpg kosteikko.jpg piippo ruusuruoholla.jpg tammihaka.jpg pelto.jpg halikonjoki_0.jpg img_9188.jpg img_0709.jpg
 

Luonnon monimuotoisuus

    Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on kaiken elämän peruskivi. Sillä tarkoitetaan lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Monimuotoinen ympäristö on kestävämpi ulkopuolisia uhkia vastaan. Monimuotoisuuden näkee maisematasollakin maiseman vaihtelevuutena.

    Kun luonnon oma tasapaino järkkyy, jotkut lajit tulevat liiallisen vallitseviksi, ja toiset lajit väistyvät. Näin on käynyt myös Itämerelle ja monille järvillemme. Ihminen on muokannut ympäristöään pitkään - lähinnä omien tarpeidensa mukaisesti. Yhtä hyvin voi ihminen muokata ympäristöä myös parempaan suuntaan. Tällöin puhutaan luonnonhoitotyöstä.

    Parhaimmillaan ympäristöhyödyt ovat myös suoraa hyötyä ihmisille, mutta jo pelkästään luonnon monimuotoisuuden ymmärtäminen itseisarvona merkitsee hyötyä ihmisille kestävän toiminnan jatkumisena tuleville sukupolville. Monimuotoinen ympäristö voi tarjota monipuolisia ekosysteemipalveluja ihmisille.

    On ymmärrettävä, että luonnon monimuotoisuudella ei tarkoiteta vain harvinaisia tai uhanalaisia lajeja.  Monimuotoisuutta on myös se, että yleisetkin lajit viihtyvät ja lisääntyvät niille tyypillisissä elinympäristöissä. Ihminen voi omalla toiminnallaan paljonkin vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen maatalousympäristöissä. Usein toimenpiteistä on etua myös virkistyskäytölle.

    Tilanne

    Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ei ole pelkästään sademetsien uhka. Myös meillä pohjoisessa maa- ja metsätalousympäristössä luonnon monimuotoisuus on vähentynyt merkittävästi. 

    Kulttuuriympäristöt ovat elinympäristöjä useille eliölajeille. Mm. Suomen uhanalaisista eliölajeista lähes kolmannes on riippuvainen kulttuuriympäristöistä, käytännössä siis maatalousympäristöistä.

    Maatalousympäristöön monimuotoisuutta luo monipuolinen maisemarakenne, hyvä viljelykierto sekä hoidetut laidunalueet.

    Mikäli alkuperäiset arvokkaat elinympäristöt ovat tuhoutuneet tehostuneen viljelyn myötä niiden voidaan palauttaa myös keinotekoisesti. Tästä hyvia esimerkkejä ovat maatalousympäristöjen kosteikot, joihin myös maatalouden ympäristökorvausjärjestelmäkin kannustaa.

    Lue lisää...

    1900-luvulla aikana luonnon monimuotoisuus sai väistyä ruuantuotannon tehostamisen alta. Vasta vuosisadan lopulla herättiin lajiston köyhtymiseen, ja EU:hun liittyttäessä maatalouden ympäristötukia alettiin suunnata vesiensuojelun lisäksi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.

    Maatalouden ympäristötukien avulla ei kuitenkaan ole saavutettu niitä tavoitteita, joita järjestelmälle on asetettu.

    Maatalouden luonnon monimuotoisuutta edistettäessä on erotettava pelloilla tehtävät toimenpiteet ja niiden ulkopuolella tehtävät toimenpiteet. Pelloilla tehtävät toimenpiteet koskettavat kaikkia viljelijöitä, kun taas ulkopuoliset toimenpiteet, kuten perinnebiotooppien tai puusaarekkeiden hoito, ovat enemmän viljelijän omiin intresseihin perustuvia toimenpiteitä. Suurilla karjatiloilla pellon ulkopuolisilla alueilla voi kuitenkin olla merkittävää taloudellistakin painoarvoa.

    Toimenpiteet voivat parhaimmillaan edistää luonnon monimuotoisuutta, vähentää ravinnekuormitusta ja vielä tarjota uusia virkistyskäyttömuotoja ja lisätä maiseman monimuotoisuutta. Kaikkea harvoin voi kerralla saada, mutta sopivilla valinnoilla hyödyt voivat olla todella moninaiset. 

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     


    Tavoitteet

    Luonnon monimuotoisuuden raju väheneminen on koko maapallon ongelma. Tätä varten on tehty kansainvälistä yhteistyötä ja sopimuksia. Keskeisin maailmanlaajuinen sopimus luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi on Rio de Janeirossa vuonna 1992 allekirjoitettu YK:n yleissopimus jonka Suomikin on allekirjoittanut.

    Lue lisää...

    Euroopanlaajuiset tavoitteet

    Yhteiseurooppalainen päämäärä on ollut edetä kohti vuoden 2020 tavoitteita toimeenpanemalla kaikki lait ja sopimukset, joilla monimuotoisuuden vähenemistä yritetään pysäyttää. Euroopan unionin biodiversiteettistrategialla on lukuisia tavoitteita, joiden avulla monimuotoisuutta voidaan edistää ja heikentyneitä elinympäristöjä ennallistaa. 

    Suomen tavoitteet

    Suomen maatalouden tavoitteet luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi pyritään toteuttamaan ympäristökorvauksien ja varsinkin ympäristösopimuksen ja -investointia avulla. kautta. Mikäli toimenpiteet eivät  ole toimivia tai korvaukset houkuttelevia, viljelijät eivät niitä valitse niin laajasti kuin olisi tavoitteiden mukaan tarpeellista.

     


    Tehtävää

    Jotta luonnon monimuotoisuutta voitaisiin paremmin edistää Suomen maataloudessa, tulisi vuonna 2014 tehdyn MYTVAS-raportin tulokset ottaa vakavasti ja panostaa tehostaa viljelijöiden sitoutumista tehokkaimpiin ja parhaiten kohdennettuihin toimenpiteisiin. Ohjelmakaudella 2014-2020 tähän tähdätään mm. entistä selkeämpien toimenpidekokonaisuuksien sekä paremman neuvonnan avulla. 

    Lue lisää...

    Korvausjärjestelmien byrokratia syö  tekijöiden intoa ja energiaa. Tarvitaan nopeampia rahoituskanavia tavoitteiden toteutumiseksi. Esim. Leader-tuet ja ympäristöinvestoinnit (ei-tuotannolliset investoinnit) ovat niin kankeita ja hitaita instrumenttejä, että tuet saattavat jäädä jopa kokonaan hakematta. Virheiden pelko on kasvanut suureksi peikoksi, vaikka toimenpiteet pyritäänkin tekemään täysin oikein. 

    Uuden ohjelmakauden toimenpiteet käynnisteettiin vuonna 2015. Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä kaipaa radikaalimpia uudistuksia, jotta eri ohjelmien tavoitteet saavutetaan. Nyt onkin aika jo tähdätä vuoden 2020 alkavan ohjelmakauden toimenpiteiden testaamiseen ja suunnitteluun, jotta silloin käytössä olisi vähäbyrokraattisempi ja todellisista ympäristöteoista tekijäänsä palkitseva järjestelmä. Helppo tehtävä tämä ei tule olemaan.

    Peltojen ulkopuolella tehtäviä toimenpiteitä, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta, ovat mm. luonnonlaidunten käyttö (perinnebiotoopit ym.), perinnebiotooppien niitto ja reunavyöhykkeiden hoito. Maatalousympäristön luonnonhoidossa tulisi nykyistä enemmän suosia riistanhoidon menetelmiä, koska samoissa elinympäristöissä viihtyvät riistaeläinten lisäksi muutkin maatalouden lajit. Esim. peltopyylle tarkoitetuista toimenpiteistä hyötyvät myös monet muut lajit. Luonnon- ja riistanhoitosäätiö on laatinut peltopyyn kannanhoito-oppaan, jossa toimenpiteitä on esitetty.

    Luonnon monimuotoisuus on saanut omat sivut, joilta löytyy faktatietoa. Katso www.luonnontila.fi